Yksinäinen Keiju

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! Mun uuden vuoden lupaukset on siinä että nyt mä ainakin laihdutan 20 kg ja mahollisimman nopeesti. Sit mä voin olla tyytyväinen itteeni. Saa nähä miten onnistun siinä. Jouluna piti muutenkin syödä enemmän kun mitä olin suunnitellut kun olin äidin luona ja äiti vahti että syön. Ei vissiin ois pitäny mennä äitille..

Noin nyt on taas kotiuduttu. Oli kyllä kivaa olla välillä äidin luona mutta söin sielä ihan liikaa. Ei ois pitänyt. Mä en tällä menolla laihdu koskaan. Ois pitäny kirjottaa vasta huomenna niin ehkä olisin keksinyt jtn kerrottavaa. Nyt mulla on pää ihan tyhjä enkä meinaa keksiä yhtään mitään... :(

Mulla on voimat ihan loppu. Oikeesti, mä en jaksa tehä yhtään mitään. Onneks mulla ei oo enää kavereita mitä pitäis nähä. Mä oon oikeesti onnellinen siitä että kaikki suhteet kavereihin on katkolla. Huomenna mä meen äidin luokse enkä tiiä kuinka pitkään oon sielä eli tulee pieni tauko etten kirjota uhtään mitään.

Voisinkohan mitenkään piristyä tästä ennen joulua? Ei oo kivaa viettää joulua kun ei jaksa tehdä melkein mitään. Ja äidille pitäis mennä mutten oo sieläkään kauheen pirtee joten pyydän jo valmiiks anteeks etten jaksa olla oma ilonen itteni. Mä tarvin vaan jostain syystä enemmän lepoa ja vähemmän ruokaa. Tai no emmä tarvi ollenkaan ruokaa, mun on laihduttava jotenkin ja mahdollisimman nopeesti.

Apua, kohta on taas jouluaatto. Vaikka tuntuu että just äskenhän oli viime vuoden joulu. Mihin tää aika oikeen katoo? Mä en vissii nukkunu hirveen hyvin viime yönä kun mua väsyttää ihan hirveesti vieläkin. Tai no ainahan mua väsyttää joten en usko että oon nukkunut huonosti. Pitäis tehä oikeesti jtn jumppaa, mun maha on kasvanut ihan kamalasti kun en oo pystynyt hillitseen ruuan kanssa vaan syön aina kun on nälkä vaikkei sais.

Hmm pitäisköhän mun syödä tänään ruokaa kun en eilen syönyt muuta kun vaan voileivän. Se kyllä lihottais jos syön. Mutta ehkä mä armahdan itteni ja syön sittenkin sen pienen mikro aterian. Mulla lähtee hirveesti päivittäin hiuksia enkä tiiä mistä se johtuu.. Ehkä mun hiukset ei haluu olla näin lihavan ihmisen päässä..

Jos mä saisin valita niin en heräis enää ikinä.. Se olis ihanaa kun ei tarvis miettiä koko ajan että koska pääsee seuraavan kerran takas nukkumaan. Eikä tarvis syödä enää yhtän mtn... Koska syöminen lihottaa mä en halua tehdä sitä!

Anteeks etten  eilen kirjottanu mitään. En vaan yksinkertasesti jaksanut. Tänään ei oo yhtään parempi päivä mutta eiköhän se tästä. Joululoma alkaa ens to mut siihenkin on niin pitkä aika. En tiiä miten jaksan. Ja sit pitäis vielä miettiä että koska meen käymään äidin luona mutta nyt tuntuu siltä etten jaksais mennä sinne...

Miks mua väsyttää nykyään koko ajan? Ei väliä kauanko nukun mua väsyttää silti. Ei oo helppoo kun heti aamulla tuntuu ettei oo nukkunu yhtään ja silti on vaan noustava sängystä ylös. Tänään en ajatellu tehä mitään, kerään vaan voimia huomiseen että jaksan töissä. Aamulla on kuitenkin noustava aikasin, huoh, miten mä saan itteni ylös jo puoli seiskalta?

Noin nyt on taas kotiuduttu ja oli paljon kivempi viikonloppu kun mitä osasin odottaa. Ainoo vaan kun oli niin paljon kaikenlaista tekemistä niin en ehtinyt miettii yhtään mitä tänne kirjottaisin. Oli äidin synttärit ja tehtiin siskon kanssa yllätys isku äidinluokse ja sit käytiin ravintolassa syömässä ja mä söin liikaa kun söin koko aterian!

Tulee parin päivän tauko ku oon muualla koko viikonlopun mutta maanantaina kirjotan taas. Toivottavasti keksin jotain kirjottamisen aihetta ettei tuu vaan minimini tekstejä. Tässä kuuntelen thinspo musiikkia ja mietin edelleen miten voisin oikeesti laihtua. En oo vieläkään saanu aikaseks sitä mun thispo liikunta ohjelmaa. Oon vissii nii laiska etten jaksa keksii mtn tai jaksa tehä sitä kuitenkaan päivittäin vaikka pitäis. Mun tarvii laihtua vielä ihan kamalasti.

Anteeks etten oo kirjotellu paljoo mtn mut on ollu kaikenlaista, ei oo vaan ollu aikaa istuu koneella. Eikä kyllä oo ollu mtn kirjottamisen arvosta asiaakaan. Syömiset kusee yli kaiken eli siis mä syön aina kun on nälkä ja mitä vaan oo saatavissa. Mun itsekuri on taas kadonnut jonnekkin ja toivon että löydän sen viimeistään siinä vaikeessa kunhan vuosi vaan vaihtuu.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikki lukijat. Mä en tänää suunnitellu syöväni yhtään mitään. Tai no kyl mä voisin syödä yhen mikroaterian (200 g) ja se olis sit kaikki mitä mun maha saa ruokaa... Jään kohta yksin kotiin ja meinaan jumppaa ihan kunnolla. Kunnono rääkki päälle nii toivottavasti sillä vähän laihtuu.

Mua väsyttää.. Tahtoisin päästä sairaalaan mutta en pääse. En oo vielä tarpeeks heikossa kunnossa. Mun syömiset kusee täysin, en halua syödä enää yhtään mitään. Ei mun tarvi syödä kun oon niin lihava. Mä en laihdu koskaan!! Teen mä mitä tahansa silti aina nään vaan mun valtavan vatsan. Miks mä en voi laihtua vaikka kuinka yritän? Ei ois liikaa vaadittu jos mä laihtuisin pari kiloa.

Miks mun pitää edelleen saada päivittäin pieni määrä suklaata? Enkö mä voi vieläkään ymmärtää että se lihottaa ihan hirveesti? Mun on pakko lopettaa toi suklaan syöminen ja keskittyä siihen tärkeimpään eli laihtumiseen. Miks mä en koskaan opi sitä tärkeintä. EI ENÄÄ HERKKUJA!! Mun on laihduttava.

Tänää alko mun viikonloppu ja meinaan selvitä sen syömättä mtn... Katotaan sit maanantaina että onko siitä jotain hyötyä kun ei oo syöny yhtään mtn.. Emmä viikonlopun aikana voi kuolla joten ihan reilusti voin kokeilla. Pitäis kyllä vihdoinkin tehdä se mun jumppa ohjelma kun en oo vieläkään saanu sitä tehtyä, oon tehny vaan vatsalihaksia. Hih ja vähänkö mun vatsalihakset on kehittyny.. Pystyn tekee 200 vatsalihas liikettä ilman että tuntuu missään. Ja ennen pystyin tekeen vaan 50 ja alko sattumaan..

Mun oli pakko syödä äsken.. Oli niin heikko olo että oli pakko saada jtn suuhunsa ja jälkeenpäin mä tajusin että mun keho vaan yrittää tappaa mut hitaasti ja kenenkään huomaamatta... Se on kavala enkä mä tiiä miten voin elää tän kehon kanssa päivittäin.  Pitäis mennä käymään suihkussakin mutta en kehtaa vaikka oon yksin kotona. Joku naapuritalosta kuitenkin kyttää meille teleskoopilla ja nauraa kun kävelen kylppäriin... Mä oon niin lihava etten mä halua että kukaan näkee mua. 

Eiiiih, mä petin itteni ja menin taas syömään.. Miks mä aina petän omat lupaukseni? Tää on ihan vammasta, enkö mä koskaan opi että ruoka tappaa mut hitaasti? Sitä ei huomaa kukaan eikä kukaan voi auttaa mua mutta mä kuolen ruokaan hitaasti ja varmasti. Mul on ton mun tän päivän syömisen takia niiiin paha olo että en tiiä miten päin pitäis olla vai pitäiskö mennä vaan nukkumaan ja nukkua koko loppu elämä?

Tänään mä en sorru syömään. Ei oo ruokaa eikä olla vielä ehitty käydä kaupassa ja toivottavasti ei mennäkään tänään kauppaan. Mulla kyllä vaan on heikko olo, meinaan koko ajan pyörtyä mutta mä luulen että tää olo menee kohta ohi. Ei tää voi olla koko aikasta. Mutta ei, mä en syö! Kauheen äkkiä menee aika. Justhan se oli vasta viime joulu ja tän vuoden joulu on taas ihan kohta. Mihin tää aika katoo? Ja miksei se vie sen tuomia kiloja pois?

Miks mä aina sorrun kuunteleen vatsaani kun se valittaa että on nälkä? Miks mä en koskaan opi ettei siitä saa välittää? Mähän vaan lihon enkä laihdu koskaan. Mun hirvee laihdutus työ menee päivittäin hukkaan kun erehdyn aina vaan syömään. Ei sillä keinolla laihdu millään jos aina vaan syö... Tai jos mä en enää söiskään mtn? Joisin vaan vettä nälkääni. Hmm, pitää kokeilla. Se voi olla alkuun vaikeeta mutta ei oo mtn muuta keinoa laihtua. Ja mun on pakko saada kiloja pois.

Tänään ei oo ollu ollenkaan hyvä päivä... Vituttaa, väsyttää ja kaikki menee väärin. En uskalla enää ees tehä mitään koska en halua korjailla niitä virheitä mitä teen. Välillä vissii kuuluukin olla tälläsiä päiviä, mutta tää on rankkaa.. Mikään mitä teen ei onnistu tai menee päin honkia. Ehkä pitäis vaan mennä nukkumaan ja nukkuu huomiseen.

Tänään ei tuu paljoo tekstiä, tulee vähemmän kun tavallisesti. Huoh mun piti alottaa täydellinen syömislakko mut kaveri vahtii, että syön ainakin yhen mikroaterian päivässä.. Miks mä en voi asuu yksin? Sillon kukaan ei vois vaatia mua syömään... Hmm koskakohan mulla on seuraava aika psykpolille? Kun ei se mun uus hoitaja oo ilmotellu mtn..

Kauan siihen menee aikaa että mun maha tottuu että se ei saa ruokaa sillon kun se haluis? Mietin vaan että tuunko jatkuvasti kärsiin nälän tunteesta kun mä en syö! Mä en voi syödä, ruoka on myrkyllistä ja se tappaa mut hitaasti eikä kukaan muu huomaa mitään. Mä kuolen hitaasti ja kärsin eikä kukaan voi auttaa... Syön kyllä lääkkeitä mutta ei nekään voi auttaa mua. Ei ne pysty tekeen sille yhtään mitään kun mä kuolen. Mulla on kuollu jo kaikki tunteet, oon vaan kiukkunen eikä mua huvita tehä yhtään mitään.

Tässä kuuntelen musiikkia ja mietin että pitäis saada jtn ruokaa poskeen mutta ei vielä. Kello ei oo viel kahtatoistakaan joten mä en voi syödä vielä kolmeen tuntiin... Toivottavasti keksin jotain kivaa tekemistä niin aika kuluu nopeemmin ja unohdan tän nälän tunteen.  Hmm, kuolenkohan mä jos syön kaikki mun psyykelääkkeet kerralla? En uskalla kokeilla koska sit joudun selitteleen hirveesti jos en kuolekaan... Ja mä en jaksa selitellä kenellekkään enää kertaakaan mitään. Mä haluisin niin paljon nukkuu ikuista unta. Tästä tuli taas miniteksti mutta mä oon oikeesti niin pohjalla etten jaksa ees miettii mitä kirjottaisin. 

Äiti jos et tykkää mun tavasta kirjottaa asioita niin älä vittu sitten lue mun blogia!! Tää on mun blogi ja mä saan kirjottaa tänne just niinkun haluan enkä kaipaa kenenkään neuvoja!!!!!!!!!!!!!!' Tää päivä ei muutenkaan alkanut hyvin ja silti on henkilö joka sanoo etten saa kirjottaa just niinkun haluan ja mun tietääkseni tää on mun blogi ja mä saan kirjottaa just niikun itestä tuntuu ja silti mulle tullaan valittaan siitä. Eli siis on ainakin yks henkilö joka haluu kanssa että mä kuolen joten kiitos vaan ÄITI!!

Mä tein taas sen saman mokan minkä teen päivittäin... Mun on pakko oppia nyt jo ettei saa syödä. Se on vaan kuolemaks jos syö! Se ruoka myrkyttää mut hitaasti mutta varmasti. Mä kuolen siihen jos syön vielä! Mun on nyt oikeesti opittava etten saa syödä jos en halua kuolla. Se ruoka oikeesti tappaa mut hitaasti eikä kukaan tee mtn. Kaikki haluu vaan päästä musta eroon. En oo rakas kenellekkään. Mitä niin pahaa mä oon tehny että mun pitää kuolla ruokaan?

Eiiih, mä tein hirmu mokan. Menin syömään mikro aterian enkä tiiä paljon siinä oli kaloreita mutta jotain oli pakko syödä. Toisaalta en tiiä onko sillä kalorimäärällä merkitystä koska en syö tänää enää mitään. Pakko kyllä jostain ettii et paljon kaloreita on niissä annoksissa. Se oli ennen helpompaa kun sai syödä mitä vaan ja niin paljon kun jakso ja nykyään se on rajotettu määrä mitä saa syödä. Eilen en edes jaksanu jumpata. Musta on siis tullu laiskakin, en jaksa tehä melkein mitään. Hyvä että töissä jaksan käydä ja sinnekkin mun on pakotettava itteni. Ei tää mtn eläkkeellä olemista oo...

Miks tästä blogin pitämisestä on tullu hirveen vaikeeta? Ei meinaa millään keksii mitä tänne kirjottaa ja sit se unohtuu ja seuraavana päivänä miettii että "ainii, en kirjottanu eilen blogiin mtn.." Jotenki vaan on niin tunteeton ja tyhjä olo. Huoh, mä en vaan osaa vieläkään tätä hommaa... Ihan kun en osaa laihduttaakkaan vaikka kuinka yritän niin ei siitä tuu yhtään mtn... :'( En eilen tehny muuta kun tutkin itteeni peilistä ja mietin että mistä kaikkialta on vielä laihduttava ja tulin siihen tulokseen että oon ylipainonen läski paska. Mä en saa millään laihdutettua mistään kohtaa.. Eli mä en mun kehon mielestä ansaitse olla onnellinen.

Mä oon taas pystyny hallitseen mun syömistä. Huh mä jo pelkäsin että se liikaa syöminen olis jääny tavaks. Pitää nyt vaan ottaa tavaks että välillä on päiviä kun syö enemmän niin elimistö ei mee säästöliekille ja laihtuu nopeemmin. Ainii mä unohdin eilen tehä sen mun uuden jumppa ohjelman... Pitää tänää saada se aikaseks ja alkaa toteuttaan sitä jos vaikka vihdoin ja viimein se auttais laihtumaan.

Söin äsken päivän ensimmäisen sekä viimesen aterian.. Nyt pitäis vaan keksiä jtn tekemistä kun en ihan vielä viittis mennä nukkumaan. No kaippa tää päivä menee nopeesti ohi kun vaan kattoo telkkaria. Ja no siihenkin menee aikaa kun käyn suihkussa. Ainii ja siihenkin menee aikaa kun teen mun jumppaohjelman. joten siinä onkin ihan tarpeeks tekemistä tälle päivälle.

En sit jaksanukkaan kirjottaa eilen enempää... Mulla on hirvee joulu stressi... En tiiä yhtään mitään mitä ostaisin joululahjaks joten äiti kiltti.. Voisitko tänäkin jouluna ostaa mun puolesta siskoille joululahjat? Kun mulla ei oo rahaa yhtään... Tänään oon vaan syöny yhen mikroaterian eikä mulla oo ollu sen jälkeen yhtään nälkä joten yks ateria päivässä on hyvä. Mä oon taas lihonu ihan muodottomaks pullukaks enkä tiiä enää yhtään mitä tehdä... Emmä halua olla muodoton pullukka, haluun näyttää joltain mallilta.

Outo päivä kun ei tarvinut mennä töihin. Ei millään huonolla tavalla, oon vaan onnellinen ettei tarvinut. Kohta pitäis lähtee Vilin kanssa kauppaan. Vili on siis mun kämppis. Nyt mä vaan toivon että se nukkuis siihen asti kun kaupat menee kiinni niin mun ei tarvis syödä tänään mitään. Kirjotan luultavasti sit lisää kun ollaan käyty kaupassa, nyt on jo niin paha paniikki päällä etten keksi mtn kirjotettavaa.

Tänään en päässy töihin kun mun selkä on palasina. Toisaalta hyvä, ei tuu ainakaan syötyä. Mutta se huono puoli tässä on se etten pääse lenkille tai pysty muutenkaan tekeen mtn jumppa liikkeitä. Ja sen takia mä itken, mun laihdutus menee pilalle tän selän kanssa!! Mä en siis pysty laihtuun enää koskaan oon ikuisesti tällenen hirvee rasvapallero.

Tänään sain lisää lääkkeitä. Nyt on vaan toivottava että niistä olis edes jtn apua... Oon onnellinen siitäkin kun oon saanu ruokailu tapani taas vaihdettua tähän laihdutukseen sopivaks. Nyt en ahmi mtn ylimäärästä ja hyvin pärjään. Nyt vielä kun sais vaan kilojakin pois niin kaikki olis paremmin. Kun kyllähän musta nyt (ainakin toivottavasti) näkee että mä oon laihtunu mutta en vielä tarpeeksi.

Mulla on tänään varsinanen ana päivä. Oon kyl syöny vaikkei ois pitäny mutta nyt kuuntelen thinspi musiikkia ja tein itelleni jumppa ohjelman jota alan tekeen heti kun oon saanu kirjotettua tänne vähäsen. Tai no mietin etten sittenkää lopeta kokonaa syömistä koska on vaikeempi laihtua kun keho menee säästö liekille... Eli syön vaan yhen aterian päivässä ja se on sit siinä, jos tulee nälkä nii pureskelen kynsiäni.

Mä menin syömään. Nyt tekee mieli vaan tappaa ittensä. Miten mä saatoin olla niin tyhmä että menin syömään? Mä en vissiin vieläkään oo tajunnu miten paljon syöminen lihottaa... Lenkillekkään ei pääse koska en haluu pyörtyy ulkona. Pitää keksii joku muu jumppa ja tehä se. Ei se voi olla kauheen vaikeeta.

Anteeksi etten kirjottanut eilen mitään. Mulla vaan oli todella todella huono päivä. Mun on pakko oikeesti vähentää syömistä emmä muuten voi laihtua. Mulla on vielä ainakin 20 kg pudotettava ennenkun oon tyytyväinen ja voin lopettaa hetkeks laihduttamisen.. Meinasin tänä aamuna pyörtyy kun menin käymään vessassa, Onneks oli kaveri kotona ja katto että pääsen vessaan ja pois sieltä. Tää päivä ei oo ollu mitenkään hyvä päivä, mutta kohta nukkumaan että unohtaa tän päivän kokonaan.

Tänää oli eka työpäivä tällä viikolla ja oon onnellinen kun mulla on vaan kaks työpäivää. Koska oon jo nyt täysin lopussa. Enkä mä tiiä mistä tää väsymys voi johtua, Oon kuitenki syöny ihan normaalisti. Eikun hetkonen, oon syöny liikaa ja nyt mun pää kaipaa lepoo että mun elimistö pystyy polttaan kaikki ylimääräset kalorit.

Mä voisin kokonaan lopettaa syömisen. Ei tästä laihtumisesta muuten tuu yhtään mitään. Eikä kukaan edes huomaa jos en syö. Eikä ketään kiinnosta. Kyllä mä pärjään vaikken söiskää. Ei mua tarvi raahata edes sairaalaan, kyllä mä pärjään. Mun on oikeesti laihduttava edes muutama kilo. Mä en voi jatkaa tän painosena. Ei kukaan tykkää musta jos oon näin pulska.

Kävin tänää taas vaa'alla... Ei ois pitäny koska tiesin että se mun pudottama kilo katoo nopeesti eli nyt painan 2kg enemmän kun mitä painoin viikko sitten... Mä en laihdu siis koskaan. Mitä mä voin tehdä? Mä en pysty lopettaa kokonaan syömistä, en oo tarpeeks vahva sitä varten. Nyt mä vaan valmistaudun hyvästeleen mun työpaikan koska ei mä en enää syö siellä. Mua ei voi pakottaa! Mä oon vahva ihminen ja tiedän mikä on mulle hyväks.

Ja taas kerran pilasin mun laihdutuksen... Menin syömään pizzan... Nyt on hirvee morkkis siitä enkä mä tiiä miten kestän tän. Munhan piti laihduttaa ei syödä lihottavia ruokia. Tai siis syödä yhtään mitään. Miks mä en koskaan opi? Toisaalta hyvä että söin, pääsin säästöliekistä eroon ja laihdun nopeemmin. Jos mä nyt oikeesti ees laihtuisin.. Huoh, mä oon ikuisesti tonnikeiju, eikä mikään auta.

Tänään mulla on pyhä päätös etten syö mtn. Tai jos syön niin se on vaan pari haarukallista. Mun on pakko laihtua. Mä oon hirmu lihava vieläkin eikä kilot lähde vaikka kuinka yritän. Joten mun on pakko vahtia mitä laitan suuhuni vai laitanko sinne mitään. Yritän ainakin tän päivän olla syömättä yhtään mitään. Ja ehkä huomisenkin se voi olla jo huomenna helpompaa kun maha on tottunut jo että vaikka se kuinka huutaa ruokaa niin se ei saa sitä. Toivottavasti mun maha oppii sen vaan nopeesti.

Outoo... Mä mahdun taas niihin farkkuihin mihin mahduin ennen sairaala jaksoa, enkä mä oo vaa'an mukaan laihtunu yhtään. Mutta mä luotan ehkä siihen että mahdun niihin farkkuihin mitkä on kokoa 30.. Eli siis niitten farkkujen mukaan oon laihtunu. Tosin en vielä tarpeeksi mutta hyvin on alkanut... Mä rikoin taas tänään päätöstäni etten syö mitään. Lämmitin ite itelleni mikroaterian (kaloreita en tiiä..) mutta sallin sen koska en syö tänään kuitenkaan enää muuta paitsi yhen jugurtin.

Anteeks mä en vaan jaksanu kirjottaa eilen tänne mitään. Eikä mulla kyllä ollu mtn kirjotettavaakaan. Mä tein tänään kamalan virheen, menin syömään aamupalan töissä ja se pilas mun päivän. Pomo kyllä sano mulle että hyvää työtä, jatka tolla mallilla mutta ei emmä voi. Miks kaikki yrittää tehä musta lihavan? Miks mä en vaan saa laihtua ja jättää syömättä? Emmä kuole siihen jos jätän pari ateriaa päivässä väliin.

Löysin taas pari ana kuvaa... Voi kumpa joskus olis yhtä laiha. Nyt vaan vituttaa kun en oo vieläkään niin laiha vaikka kuinki yritän. Toi viimesen kuvan ihminen on mun haaveissa, Kumpa mäkin olisin joskus noin laiha. Mä en vaan ymmärrä mitä teen väärin kun en laihdu millään vaikka kuinka yritän. Pitäiskö mun lopettaa oikeesti kokonaan syöminen?

Anteeks etten kirjottanu eilen yhtään mitään... Oli niin paljon muuta tekemistä ja sit illalla mä vaan nukahdin sohvalle.. Ei pitäis kirjottaa näin aikasin kun mun aivot vissii nukkuu vielä enkä keksi mtn kirjotettavaa... Eli siis tänään tulee ihan mini teksti. Mua ärsyttää se että mulla on nälkä mutta emmä voi vielä syödä kello on vasta 10.. Viel pitäis pari kolme tuntia kestää ennenkun voin syödä.

Tänään mä taas tajusin sen että mä oikeesti syön liikaa... Oon masentunu sen takia, enkä mä osaa vähentää mun ruokamääriä... Pakko saada jotain suuhun jos tuntuu yhtään että on nälkä. Emmä sillä tavalla voi laihtua. Miks mä aina onnistun pilaan mun laihdutuksen? Mä en halua muuta kun olla laihempi ja laihempi. Koskaan ei voi olla liian laiha.

Nyt se hoitaja aika on takana eikä se ollu niin kamalaa kun mitä aluks luulin. Se oli erittäin mukava setä ja se sano että laittaa mun lääke asiat järjestykseen. Sano että maanantaina lääkäri soittaa mulle tarkemmin niistä lääkkeistä eli mä vissii kai saan uudet lääkkeet. Iiik... Ja oon tänään muutenkin pystyny syömään vähemmän mikä on vaan hyvä juttu... Oon tyytyväinen itteeni. Pitäis lähtee kävelee, pitää vaan keksii mitä sanon kaverille syyks et miks lähen ulos. Viel ei ois ees kauheen myöhä eikä vielä tähän vuoden aikaan oo edes pimeetä.

Tänäänkään en keksi mtn kirjotettavaa kun mua pelottaa se huominen lääkäri aika... Olispa se jo ohi. Ei se varmaan oikeesti oo niin kamalaa kun mitä pelkään, mutta kai se kertoo vaan siitä että on siltä osin terve ihminen joka jännittää pikkusen aina kun on jotain uutta edessä. Ja mä en usko että se ainakaan tappaa mua. Tää päivä on mennyt hyvin noin niikun syömisen kannalta.. Söin vaan yhen mikroaterian ja meinaan kohta syödä yhen leivän mutta siinä kaikki. Oon aika ylpee itestäni.

Anteeks etten eilen kirjottanu... Oli niin paljon muuta tekemistä ja illalla sängyssä vaan muistin että ainii, blogiinki olis voinu kirjottaa jtn.. Mua on alkanu jännittää tosissaa se perjantain lääkäri. Tai hoitaja, en oo koskaan tavannu ja kaiken lisäks se on mies enkä tiiä miten hyvin se tajuaa mun ongelman... Mutta toivon että se menee paremmin kun mitä oon kuvitellu tähän asti. Tänää en oo syöny muutakun vähän riisiä ja sonnin lihasta tehtyä kastiketta... Ei ollu hyvää, en suosittele sitä kenellekkään. Lähen ehkä viel tänää lenkille... Pitää vaan kattoo miten jaksan kun oon ihan hirmu väsynyt... Mut jos en jaksa lähtee lenkille teen muutaman kyykyn ja vatsalihaksia. Muuta mä en sit osaakaan tehdä..

Tänää oli helpompi päivä noin niikun syömisen kannalta.. Ainoo vaan että erehdyin nälkääni syömään yhen mikroaterian eikä siinä ollut kauheen montaa kaloria. Tai no emmä välitä siitä kalorimäärästä kun se on ainoo mitä mun maha saa päivän aikana. Maha raukka... Se joutuu tyytyy ihan pieniin annoksiin.. Tuntuu vieläkin oudolta kun mun työviikko lyheni kahteen päivään. Ke ja to on päivät kun pitää olla töissä. 8-11.30 on mun työajat. Ainoo vaan etten tykkää että ne alkaa jo 8.00.. Emmä meinaa jaksaa herää niin aikasin. Tässä oon tän päivän vaan miettiny vähän kaikenlaista ja kuunnellu vaan thinspo musiikkia... Ja yrittäny ettii thinspo kuvia mutten löydä niitä millään..

Tää päivä on ollu ihan kauhee... Haluis vaan mennä jo peiton alle ja nukkuu huomiseen... Minkä mä varmaan teen seuraavaks... Kaveri kävi hakemassa mäkistä juustohampurilaisia eikä kysyny multa mtn ja pakotti mut syömään neljä hampurilaista... Itkin samalla kun söin niitä.. Mutta pitäis varmaa ajatella positiivisesti.. Nyt en joudu säästö liekille kun söin niitä hampulisia jotens laihdun nopeemmin. Mutta mä meinaan päättää päiväni tähän, käydä vaan pesemässä hampaat ja sit nukkumaan.

Tänään tulee ihan sika lyhyt teksti koska mä en keksi mtn kirjotettavaa. Kävin kaupassa, oli pakko saada salmiakkia. Meinasin pyörtyä jo matkalla kauppaan, kaupassa ja kotimatkalla... Eli siis ei menny kauheen hyvin se retki... Nyt vaan istun telkan edessä katon sitä mitä sieltä nyt sattuukaan tulemaan ja vihaan itteeni.

Mä oon tässä miettiny että olisko mun sittenki helpompi olla sairaalassa. Mutta toisaalta emmä halua koska sielä joutuu syömään enemmän... Eikä siellä kukaan ymmärrä sitä että mun tarvii laihtua. Mä en voi jatkaa näin lihavana eteenpäin. Kukaan ei välitä musta kaikki on mun ulkopuolella eikä kukaan huomaa mitään. Ei osaa auttaa mua varsinkaan kun en osaa pyytää apua. Jee vaaka näytti tänään kiloo vähemmän kun mitä se näytti vielä viikko sitten. Toisaalta ei kilo oo hirveen kehuttava määrä mutta oon yrittäny jo pari kuukautta saada sitä kiloo pois ja nyt kun sain sen niin ootan koska mun paino laskee vielä enemmän. Sit kun se on laskenu 10 kg niin sit voin pitää viikon tauon tässä laihduttamisessa.

Jee mun työviikot kutistu kahteen päivään... Eli siis väheni kolmesta päivästä kahteen.. Tarvii vaa jaksaa mennä käymään sielä keskiviikkosin ja torstaisin. Mulla on taas tänään koko päivän ollu sellanen tunne että mä haluan kuolla pois, pilvien päällä olis varmasti helpompaa... Ei tarvis herää enää koskaa, ei pelkää seuraavaa lääkärikäyntiä, ei miettiä että näyttää lihavalta eikä mikään laihduta oikeesti.

Sain tänään vihdoin uuden ajan sinne psyk polille.. Mulla vaihtu hoitaja ja mua pelottaa hirveesti kun se uus hoitaja on mies. En mee vannoon että se ymmärtää kaiken mitä mä sille kerron.. Voihan se olla ihan mukava mutta en silti mee varmaks vannoon että se ymmärtää... Tänään töissä meni ihan mukavasti. Tein töitä vaan 3 tuntia ja sit sanoin heippa työpaikalle. Huomenna ja perjantaina pitäis tehä sama temppu ja sit olis taas edessä pitkä viikonloppu.

Kiitos teille kaikille ketkä ootte käyny lukemassa mun blogia... Katsoja määrät yllättää mut joka päivä. Tänään ei oo niin huono päivä kun mitä eilen oli, mut silti mietin että jaksanko mennä huomenna töihin. Toisaalt pitäis mut mulla ei oo lippurahaa... Joten en varmaa mee koko loppuviikkona töihin. Ja sit toivottavasti mulla on ens viikolla rahaa että pääsen taas töihin.

Tänään tulee ihan minimini teksti koska mä en tiiä yhtää mitä mä tänne kirjottaisin. Mua ärsyttää mun alusvaatteet koska ne on isoja... Enkä mä enää tiiä minkä kokosia vaatteita mä ostaisin.. Mä en ees ymmärrä miten ne voi olla pieniä koska enhän mä oo laihtunu yhtään, päin vastoin mähän oon vaan lihonu... 472 ja puoli kiloa on mun tän hetkinen paino..

Tänää tuntuu ihan turhalta... Haluis vaa kömpii peiton alle ja kuolla sinne. Jotenki oon ihan lopussa. En tiiä miks... Pitäis vissii hommaa ase niin sais tapettuu helposti ittensä. Ei tarvis jaksaa enää seuraavaa päivää. Menin tänää tymyyksissäni syömään kokonaisen pizzan.. Kun mä en ikinä opi sitä että vaikka joku on miten hyvää vaan niin aina pitää ottaa vaan vähän... Mut taas toisaalta hyvä että söin sen pizzan niin pääsen tästä säästöliekki tilasta eroon ja laihdun taas.

Otsikko kertoo enemmän kun tuhat sanaa... En haluu enää et kukaan ees huomaa mua.. Ehkä sit kun oon laihempi niin sit joku voi huomaa mut, sit sillä ei oo niin väliä.. Kun en haluu olla se hirvee läski mille muut vaan nauraa selän takana. Tänään sain valita mun synttis lahjan. Vähänkö se oli vaikeeta kun halusin niin paljon kaikkee ja sit en halunnukkaa mitään.. Eka mietin jtn paitaa mut mikään ei näyttäny niin hyvälle että sen olis kehdannu laittaa päälle jtn loppu tuloksene oli et otin kengät.. Tosin otin valkoset eli niitten kanssa pitää olla ihan sika varovainen ettei ne likaannu.. Pitäis opetella taikoon.. Että sais ittensä näkymättömäks ja tarpeen vaatiessa vois muuttuu hetkeks näkyväks ja sit kadota taas.

Tänään on mun synttärit eikä tää tunnu niin pahalta kun mitä oletin vielä pari päivää sitten.. Mikään ei oo muuttunu. Oon pystyny pitää mun ruokamäärät vähäsinä. Vaikka vielä pari päivää sit pelkäsin etten pysty kontrolloimaan niitä mitenkään. Huomenna nään mun äidin ja saan siltä jtn kivaa lahjaks.. En vaan yhtään tiiä mitä. Mä en enää pysty tekee vatsalihaksia kun mua sattuu selkään... Oliks se nyt 5 vai 7 nikamassa on jotain vikaa eikä ne suositellu leikkausta. Pitää kattoo et jos toi ei ala itekseen parantua niin meen leikkaukseen..

 Iiih mulla on synttärit huomenna... En tykkää yhtää eli en varmaa juhli ollenkaan. Ei näin lihavana voi juhlia. Sitten jos mä olisin vähän laihempi niin vois pitää kunnolla hauskaa kavereitten kanssa. Tai no niitte jotka on jäljellä.. Mä oon taas syöny liikaa tänää.. Oli tortilloja ruokana ja mä ahmin niitä kaksi. Yks olis ollu ihan sopiva määrä. Ja niitä jäi vielä huomisellekkin... Mitä mä teen? Eiks kukaan ymmärrä että vähänkö ne lihottaa, ne tekee musta vaan lihavan että näyttäis laihoilta mun vieressä. Kaikki on mua vastaan eikä kukaan ymmärrä. Pitäis päästä lenkille mutta mua ei päästetä. Laihtuukohan sillä jos kävelee vaan ympyrää omassa huoneessa? Koska vatsoi mä en enää tee lihaksetkin vaan näyttää siltä että oon ihan hirmu lihava.

Mulla alko tänään pitkä viikonloppu... Huomenna on mun miehen syntsät ja sit pe on mun... Eli siis kaks ylimäärästä vapaa päivää.. Mä en vaan tiiä miten selvii kaikesta syömisestä. Kukaan ei tunnu ymmärtävän sitä että mä en voi syödä. Kun vähän siitä lihoo. No tarvii vaan alottaa uus laihdutus projekti sit kun syntsät on ohi. Ei pidä stressaa siitä kauheesti etukäteen... Voi vaan alkaa suunnitteleen sitä että miten mä laihdutan kilot pois heti syntsien jälkeen. Ois pitäny tajuu pari päivää sit niin ois voinu polttaa jo varoiks ylimääräsiä kaloreita.

Huomenna pitää taas mennä töihin. Oon ollu viikon lomalla kuumeen takia ja nyt olis aika sit palaa takas työn pariin.. Onneks mulla on vaan huominen päivä ja sit on piiitkä viikonloppu.. Kestää melkein viikon koska mulla on to ja pe jo ennelta sovitut vapaa päivät.. Mut muuten kaikki menee päin helvettiä. Mä oon taas erehtyny syömään suklaata... Tai no en mä tiiä onks se kuitenkaan kamalaa koska oon vaan syöny yhen kismetin ja mä liikun aika paljon joten en usko että se ainakaan muodostaa hirveesti rasvaa mun kehoon... Ja vähän mä oon ylpee koska eilen mun blogii oli lukenu 42 ihmistä. Yleensä niitä lukijoita on 10-20.. Mutta pikkuhiljaa ylöspäin mennään.

Tää on ihan hirvee päivä.. Kumpa saisin nopeesti sen ajan sinne psykpolille etten tapa itteeni.. Koska mulla on ihan hirvee olo. Mä menin taas syömään kismetin enkä miettiny yhtään mitä teen.. Syön itteni ihan palloks sillä että syön suklaata. Ja kun emmä yritä syödä itteeni palloks vaan mun on tarkotus laihtua ja silti mä vaan popsin suklaata. Tekis mieli itkee mut ei tuu kyyneliä. Mikään ei onnistu multa, mä en osaa tehä yhtään mitään. Joku päivä mä oikeesti vielä tapan itteni. Ja mä vähän pelkään ettei se päivä oo kaukana. Olin äsken lenkillä ja meinasin koko ajan pyörtyy..Mutta sinnikkäästi jaksoin tehä vähän reilu puolen tunnin lenkin vaikka se otti voimille. Mun oli pakko! Ja vaikka mulla on nyt suklaata mutta sinnikkäästi yritä olla syömättä sitä. Siitäkin vaan lihoo..

Kirjotan tästä lähtien ensin tänne wordiin ja sit kopioin tekstin mun blogiin... Koska just äsken kun kirjotin mun blogiin tein jtn väärin ja se koko teksti hävis enkä mä muistanu enää mitä kaikkea olin jo kirjottanu... Mulla on tylsää.. Lähen kohta varmaa lenkille kun ei mulla oo muutakaan tekemistä ja kun kaveri lähti omiin menoihinsa ja mä jäin yksin. Pitäis mennä käymää apteekissa kysymässä onko mun lääkeresepti vielä voimassa kun tarvin lääkkeitä enkä oo tavannu vieläkään  lääkäriä... Kun totuin siihen että mulla oli tapaaminen aina hoitajan kanssa joka toinen viikko ja nyt mulla vaihtuu hoitaja enkä vieläkään oo tavannu sitä uutta.

Mä oon tässä viime päivinä miettiny että miks jumppaan. Lihakset painaa niinkun läski enkä enää oikeesti mistä mun paino johtuu... Ei vissii pitäis jumppaa joka päivä. Vois ainakin sillä kokeilla. Mut siis vieläkin 75 kg enkä oo saanu grammaakaa alaspäin. Toivoisin että painan 57 kg mut se nyt on niin kaukana ettei sitä heti saavutetaa varsinkin kun on ylipainoo 5kg.. Tää on tylsää kun en jaksa tehä mitään... Istun vaan koneella tai sohvalla kattomassa telkkaria. Pitäis tehä jtn mut mä en vaan tiiä mitä mä tekisin.

Söin tänään vapaaehtosesti pienen määrän jätskiä ja se oli hyvää eikä mulle tullu sen jälkeen yhtään sellasta oloo että "tappakaa joku mut nyt ja heti".. Eli siis mä oon vissiin paranemassa mutta hei emmä taida haluta parantua vielä... Ehkä sitten kun mä oon laihempi. Pienempi on söpömpää. Ei kukaan kai voi rakastaa tyttöä joka painaa sinivalaan verran. Ihastuin yhteen tyttöön. Tein varmaan jotain väärin koska se ei enää ees halua puhua mulle. Ja nyt jää vaan ikuiseks arvotukseks että mitä sanoin tai tein väärin että sen tunteet kuoli. Tai sit se vaan kyllästy mun puheisiin siitä kun yritin hienotunteisesti varottaa sitä siitä että oon oikeesti todella lihava.. Kukapa nyt lihavan ihmisen kanssa haluis seurustella. Iiik mul on ens pe synttärit... Ei oo kivaa kun joka vuosi tulee vaan vanhemmaks ja vanhemmaks. Ja kohta on jo haudassa. Ja kaikki kiva jää kokematta kun ei sitä voi tehä enää näin vanhana...

Mulla vissii loppu hoito psyk polilla. Piti vaan vaihtuu hoitaja ja siitä on jo 2 kuukautta enkä oo vieläkään saanu aikaa sinne ja mä meinaan tappaa itteni. Mä syön ihan liikaa enkä mä laihdu sillä ja sielä psykpolilla mun fiilis saatiin aina jotenkin kohenemaan... En halunnu viillellä itteeni ja nyt kiroon sitä kun kaikki mun teräaseet millä pysty viilteleen on piilotettu jonnekkin. Nyt kun mä todella tarvisin niitä kun ei kukaan halua hoitaa mua. Mä syön liikaa enkä kestä sitä. Mä vaan lihon ja lihon eikä kukaan halua auttaa mua lopettaan syömistä. Mun lääkkeetki loppuu enkä tiiä vieläkään onko se resepti enää voimassa apteekissa. Pitää ens viikolla käydä kysymässä että saanko vielä niitä mun lääkkeitä. Mulla ei oo enää mitään järkee elää mun olis parempi vaan nukkua pois.

Tää viikko ei todellakaan oo ollu hyvä... Oon kipee enkä jaksa tai saa lähtee lenkille..Mä vaan lihon ja lihon enkä voi tehä muuta kun lihaskuntoo mikä on typerää kun emmä haluu lihaksia.. Lihakset tekee musta vaan painavemman enkä sillä laihdu koskaan... Lisäks mua pyörryttää ihan hemmetisti... On vaikee ees istuu tai seistä... Pitäis muutenki luopuu skypestä kun ei kukaan mun kavereista ees käytä sitä enää.. Oon sielä aina vaan yksin eikä oo koskaan ketään höpöttelykaveria.

Hienoa, multa loppu lääkkeet ja tarvis uusia resepti mut mä en tiiä kenelle soitan kun ei mulla oo muita numeroita kun vaan sen mun ex-hoitajan... No kaippa mä pärjään. Nyt ainakin tulee selväks että tarvinko mä oikeesti lääkkeitä vai pärjäänkö ilman... Kävin äsken kaupassa enkä ostanu muuta kun vaan herkkuja itelleni. Munhan piti lopettaa kokonaan herkkujen syönti. Mä en tuu ikinä oppiin oleen ilman herkkuja. Ja mä oon vielä kaiken lisäks kuumeessa eli nyt menee kaikki suunnitelmat uusiks...

Moikka taas kaikki. Mitäköhän mä eilen oon tehny kun en oo muistanu taaskaa kirjottaa tänne mtn... Hmm tai sit se johtu siitä ettei mun mielessä ollu mtn kirjottamisen arvosta. Tässä kuuntelen mun valitsemia thinspo biisejä ja mietin että lähenkö lenkille. Ainii löysin tälläsen testin suomi24:sta ja ajattelin laittaa sen tänne kun oon täyttäny sen. Syötkö aamupalaa? en Millaisena haluat kahvisi? en juo kahvia Syötkö koskaan ulkona? En Kuka on paras tuntemasi kokki? En tunne kokkeja mutta heitetään tähän vaikka Jyrki Sukula? Oletko itse hyvä laittamaan ruokaa? En Paljonko rahaa käytät keskimäärin ruokaan kuukaudessa? 0 euroa Onko sinulla oma keittiö? on Millaista ruokaa tekisit kiireisenä arkipäivänä? en minkäänlaista, en osaa. Entä rauhallisena sunnuntaina? Sama kuin edellisessä kysymyksessä. Mitä tilaat Subwayssa? Joku patonki Mitä syöt koulussa/opiskelijaruokalassa/työpaikalla? En syö Jos joskus on tilanne, että joudut tekemään eväät, mitä ne pitävät sisällä

Sain uuden puhelimen enkä osaa käyttää sitä... Argh, miks kaikki uudet laitteet on niin vaikeita? Mutta kaippa mä opin käyttään sitä koska tänään on vasta ensimmäinen päivä kun kosken siihen. Tänään oon syöny taas spagettia ja jauhelihakastiketta.. En muista paljon siinä annoksessa on kaloreita mutta selkeesti liikaa... Mulla on pää hirveen kipee siks tästä tulee vaan minimini teksti tänää... Tarvii päästä nukkumaan tää pää kipu pois kun ei edes lääkkeet auta. Hmm paljonkohan noissa lääkkeissä on kaloreita?

Mä en koskaa tuu pärjää ilman karkkia. Kävin just äsken hakemassa kolme pussia salmiakkia. Mä en siis vieläkään tahdo laihtua.  Vähänkö nopeeta toimintaa kun eilen tilasin eilen uuden puhelimen ja tänää tuli ilmotus että se on haettavissa. Pitää huomenna kaverin kanssa hakea se paketti automaatista.  Söin tänää pienen pizzan. Ei ois pitäny mutta kun oli hirvee nälkä eikä ollut sillä hetkellä muutakaan tarjolla. Onneks se sentään oikeasti oli pieni. Ja mulla on siitä pizzasta huolimatta taas nälkä. Mä en kestä tätä jatkuvaa nälän tunnetta. Laihoilla ihmisillä ei oo koko ajan nälkä joten siis mä oon hirmu lihava. Enkä oo ees vielä saanu aikaa sinne psyk polille joten nekin varmaa oottaa että mä joko laihtuisin tai sit kuolisin pois. 

Moi kaikki. Ja pahottelut etten kirjottanu eilen mitään... Oli vaan niin paljon muuta tekemistä ja muistin vasta myöhään illalla sängyssä että ainiin, olis voinu tännekkin kirjottaa jtn... Mutta kai se on ihan ymmärtettävää että välillä saattaa unohtua. Kauhee kun mulla on tyhjä aukko päässä enkä keksi mtn kirjotettavaa... Tää on ihan perseestä kun haluisin kirjotta jtn mut sit en keksikkää mtn kirjotettavaa. Tänään töissä oli taas ihan mukavaa... Ainoo vaan että pomo sano että voisinko palaa mun vanhaan tehtävään ja mä kai tavallaan menin suostuun siihen vaikken oikeesti ees haluis.. Tyhmä minä, oon liian sinisilmänen ja kiltti. Kaveri kysy tänään että haluunko että ostetaan huomenna kaupasta tortilla ainekset vai pizzaa... Näytän vissiin siltä että molemmat kelpais. Yritin kyllä varovasti sanoa etten mä halua kumpaakaan. Toivottavasti se tajus.

Kävin tossa pikapikaa lenkillä eikä olis pitäny kun nyt mua sattuu taas ihan hemmetisti selkään... Olikohan se neljännessä tai viidennessä nikamassa on jotain vikaa. Leikkausta ei suositeltu.  Kävin juuri äsken lenkillä ja vitutti kun piti jättää lenkki kesken kun mun selkä ei vaan kestä kauheeta liikkumista... Mun selkäki tahtoo että mä pysyn lihavana ihan niinkun kaikki muutkin. Helpompaa niille koska ne tuntee ittensä laihoiks mun vierellä. Ja vittu kun vahditaan että mä syön päivässä edes yhen mikroaterian... Siinäkin on melkein 500kcal eli ihan liikaa...

Mulla on tänää pinkkipäivä... Harmi vaan kun mulla ei oo pinkkejä vaatteita. Mut ehkä vielä joku päivä löytyy niitäkin. Mä oon tänään itkeny melkein koko päivän eikä mulla oo ees mitään kunnon syytä sille miks itken. Mä oon koko päivän miettiny et jaksanko mennä huomenna töihin... Tähän hengenvetoon oon vielä sitä mieltä etten jaksa mut pitää kattoo sit huomen aamulla jaksanko vaivautua vai enkö jaksa.. 

Miten pystyy polttaan sormista ylimääräsen rasvan pois? Kun mulla on hirveen paksut sormet eikä mikään tunnu tehoovan niihin... Ehkä mä vaan oon nakkisormi enkä pysty mitenkään polttaan kaloreita niistä pois. Tai sit mä vaan tapan itteni sen takia... Hmm sounds good plan.. Jipii, mulla lyheni työviikko neljästä päivästä kolmeen päivään... Vähän oon häpi kun sain ite päättää mitkä päivät oon töistä pois. Haluisin kyllä kokonaan lopettaa sielä mut tarvin mun palkka rahat asumiseen. Miks kaiken pitää olla niin kallista? Suomi on varmaan kaikille muille hyvinvointivaltio muttei munkaltasille eläkeläisille...

Söin just äsken spagettia ja jauheliha kastikettä ja mokasin... En kattonu paljon siinä annoksessa on kaloreita... Mut oli pakko saada jotain ruokaa suuhun. Mut toisaalt ei sil oo välii, kai, paljon siinä oli kaloreita koska en syö tänää enää muuta. Huomiseks selvitän paljon siinä on kaloreita niin pysyn kärryillä siitä että paljonko syön päivässä. Nyt on ihan hirvee jälkimorkkis.. Pakko lähtee kohta lenkille ja tehä mun jumppaohjelma..

Miks mä ajattelen koko ajan ruokaa? Ensin tekee jotain ihan hirveesti mieli ja sit alan miettii paljon siinä on kaloreita ja meinaan oksentaa... Ja hetken päästä ajattelen seuraavaa ruokavaihtoehtoa ja tulos on aina ihan sama. Nyt kuuntelen mun itse valitsemia ana lauluja ja meinaan itkee... Kaikki on niissä lauluissa ihanan laihoja ja onnellisia. Mihin mun onni on kadonnut? En oo varmaa vuosii tuntenu itteeni onnelliseks. Aina on joku joka on jossain asemassa mua parempi ja mä jään aina sen jalkoihin. Ihan niinkun mun entinen kaveri jolla ei ollu ikinä aikaa mulle ja sit se mietti miks laitoin välit poikki... Välillä tuntuu pahalta ja meinaan pyytää siltä anteeks mut sit kun mietin ettei sillä kuitenkaan vieläkään oo aikaa mulle niin oon jättäny sen rauhaan... Ei mua kiinnosta aina olla se joka kysyy et koska nähtäis ja vastaus on aina samanlainen... "Ei mulla nyt oo aikaa... Kuukauden päästä?" Tai sit vielä pidemmän ajan päästä..

Mä menin syömään nälkääni... Ei ois pitäny... Tuokaa joku mulle ase että voin ampuu itteni kun seuraavan kerran syön jotain.. Koska tää jälkimorkkis on jotain niin kamala ettei tätä meinaa kestää... Tai ei tarvi antaa mulle sitä asetta mut voi vaan ampua... Voin toimia liikkuvana maalitauluna..

Se olis sit niinku viikonloppu. Tästä viikonlopusta ei vaan tuu niin tylsää kun mitä mun viikonloput on.. Paljon menee aikaa siihen kun yritän polttaa kaloreita että laihtuisin. Ja sekin vie aikaa kun tutkin peilin kautta että mistä pitää vielä polttaa hirveesti rasvaa pois. Koska tää loppuu? Muistan kun olin sairaalassa niin hoitajat valitti koko ajan miten en laihdu tarpeeks nopeesti alipainoon että vois laittaa mut syömishäiriö polille. Ja se aiheuttaa vieläkin painajaisia kun hoitsut laitto mulle ruuan valmiiks lautaselle ja katto että syön kaiken. Ja mun olis silti pitänyt laihtua...

Mä en jaksa enää... Mun olis parempi jos vaan voisin nukkuu pois tästä maailmasta. Nukkuu ikuisesti eikä tarvis herää enää seuraavaan päivään, ei tarvis miettii syömistä ja sitä miten sen voi välttää... Ei tarvis miettii sitä et miten on taas lihonut eikä mikään vaate istu päälle... Kaikki vaatteet on vaan muodottomia kankaita mun päällä, mikään ei istu kunnolla ja näyttää ihan hirveeltä. Mua ärsyttää kun ei siinä testissä minkä täytin ja mikä osotti mut masentuneeks niin kysytty haluunko kuolla vai elää... Olisin vastannu siihen että voisin kuolla nyt ja heti tähän paikkaan. En haluu herää enää huomenna!

Mä mokasin, pilasin taas mun laihdutuksen... Söin kokonaisen pizzan ihan vaan sen takia kun oli muka nälkä... Nyt mä ymmärrän miksen laihdu. Syön mitä vaan kun mulla on vaan nälkä, enkö mä ikinä opi hallitsemaan itteeni nälkäsenä? Nyt sit mietin et miten voisin tappaa itteni. Mä en kestä tätä, että menin oikeesti syömään kokonaisen pizzan... Teen tänä iltana viimestään mun jumppa ohjelman kahteen kertaan. Mun on pakko oppia, etten saa syödä näin paljoa.

Okei, eli en tullu sittenkään kipeäksi... Mulla on jo nyt ihan terve olo. Outoa tollanen hämykipeä hetki. Mutta onneksi se oli vaan hämäystä enkä oikeesti tullut kipeäksi... Tää päivä mennyt ihan hyvin. En oo syöny muutakun yhen mikroaterian ja pari riviä suklaata. Ois pitänyt kuitenkin olla syömättä suklaata, mutta emmä voi sille mtn että oon tällänen hirvee herkku peppu...

Oon vissiin tulossa kipeeks kun on nenä koko ajan tukossa ja on kylmä... Mut toisaalt, uskon että tää on muutamassa päivässä ohi eikä nouse edes kuume. Miks mä nyt tulisin kipeeks kun ei siihen oo mtn erityistä syytäkään. En oo hyppiny vähissä vaatteissa ulkona eikä kukaan mun kavereistakaan oo ollu kipee... Vähänkö tää vuosi on menny nopeesti ohi.. Nyt on jo syyskuu ja kohta on joulu. Mihin tää aika oikeen katoo? Paitsi ennen jouluu on mun synttärit ja nekin on jo melkein huomenna... Iik, kukaan ei varmaa oo ostanu mulle lahjaa... Joudun  varmaa synttärilahjana takas sairaalaan... Jipppiii!

Mulla on paha olo. Ei siis okseta mutta on vaan jotenkin hirveen vaikeeta. Aloin miettii eilen illalla että pitäiskö mennä sairaalaa mut sit tulin siihen tulokseen että en mee, joudun kuitenki syömää sielä enemmän kun mitä syön kotona. Ne haluu kuitenkin vaan lihottaa mut takas muodottomaks pullukaks joka ei osaa mitään... Ja sit sitä pullukaa lohdutetaan suklaalla... "Ota tosta vähän suklaata, se auttaa." Eli siis näytän jo nyt muodottomalta pullukalta. Mitä mä teen? Mä en jaksa enää itkee yksin sen takia, ei kukaan halua edes lohduttaa mua... Oon täysin yksin!

Mulla on paha olla. Miten mä saatoin kuunnella mun vatsaa ja menin syömään? Mähän vaan lihon ja lihon eikä kukaan haluu enää kohta edes nähdä mua... Tekis mieli tappaa ittensä. Nukkuu ikuisesti eikä tarvis herää enää kertaakaan mihinkään. Ei tarvis syödä eikä juoda... Aaaa, siitä muuten mun lihavuus johtuu... Juon liikaa, ison mukin pepsi maxia ja lasillinen vettä. Ja mä kun luulin jo että olin laihtunut kun mahduin mun vanhoihin farkkuihin mitkä on kokoo 30... Mutta en saa olla niin sokee, emmä mtn oo laihtunu... Joku on vaan ostanut isommat housut mulle ja ommellu niihin vanhoista farkuista löydetyn koko lapun. Ja kai se kuvitteli et nyt voin lopettaa tän laihduttamisen, mutta ei vielä, en oo läheskään mun tavotepainossa.

Mä oon läski! Siis oikein kunnolla lihava. Isompi kun sinivalas. Kaikkeni teen että laihtuisin mutta mikään keino ei auta. Syön vähemmän ja vaan kerran päivässä mutta sekin näyttää olevan liikaa. Käyn psyk. polilla kerran kuussa vaikka nyt on pidempi tauko kun mulla vaihtu hoitaja.. Ja mä en oo vielä tavannu sitä uutta hoitajaa ja vähänkö mua pelottaa... Mitä jos se on iiihan hirmu ilkee ja mainitsee mulle näistä mun ylimääräsistä kiloista? Mitä jos se ei halua kattoo mua?

Kuinka paljon veriletuissa on kaloreita? Kun menin nälkääni syömään sellasia 6kpl ja nyt pelkään että lihoin huimasti siitä määrästä. Miten mä voin olla niin tyhmä ja menin syömään niin paljon!! Ja sit vielä mä kehtaan miettiä että miksen laihdu koskaan... Ei kai tällänen ahne sika laihdukkaan koskaan.

Mä oon kuulemma masentunu mutta en oo vielä saanu siihen lääkkeitä... Enkä tiiä ehinkö saamaan koska mä meinaan tappaa itteni. Ei täs elämäs oo mitään hyvää. On vaan pakko syödä, pakko leikkii iloista ja onnellista eikä ketään kiinnosta miten oikeesti voin. Osaan esittää mutta en tiiä jaksanko esittää enää pitkään.

Mä oon laihtunut.. Mahdun taas mun housuihin mihin mahduin viimeks 2 vuotta sitten... Ja mäkun luulin etten mä laihdu oikeesti koskaan. Mutta emmä lopeta laihdutusta tähän vaan jatkan ja jatkan niin kauan että oon vaan kasa luita! Kukaan ei voi estää mua. Oon vahva ihminen eikä mun ajatuksia pysty kääntään millään keinolla.

Äh, venähti taas tää kirjottaminen... Oon ollu niin loppu kun tulin äipän luota etten oo jaksanu tehä yhtää mitää... Jouduin syömään ihan hirveesti eikä äiti tuntunut ymmärtävän vaikka sanoin sille monta kertaa etten mä jaksa syödä niin paljoa... Ja äiti valitti siitäkin kun söin niin hitaasti. Se on uus piirre mussa että syön hitaasti. Ja sekin aika menee siinä kun mietin että miten voisin välttää sen syömisen. Ärsyttävää kun pitää koko ajan miettiä ruokaa tai syömistä. Vaikkei oo ees nälkä niin silti pyörii jatkuvasti ruoka mielessä. Onko se ihan normaalia?

Se olis sit ens keskiviikkona matka äidin luokse viikoksi. Äiti ei tiiä että oon taas vähentäny syömistäni. Mitä jos se huomaa sen ja pakottaa mut syömään enemmän? Ei, ei se voi tehdä sitä! Mun keho, mun elämä. Oon täys ikänen joten ei äiti voi pakottaa mua syömään enempää... Ei vaikka se kuinka haluis. Mutta ens viikosta tulee silti rankka... Pitää jaksaa esittää, ei voi olla se sama mitä voin olla kotona, en saa olla sielä yksin vaan pitää tehä "töitä"... Miten mä selviin viikon sielä? Oon luultavasti pahasti hajalla kun pääsen sieltä pois, joten blogin pitämisee voi taas tulla pidempi tauko. Tai sit mä saan sielä enemmän energiaa ja jaksan kirjottaa blogiani enemmän. Ikinä ei voi tietää. Elämä voi järjestää vaikka minkälaisia yllätyksiä.

Mua pyörryttää eikä mikään auta. Tiiän pitäis olla sängyssä makaamassa mut vähä se kuluttaa vähän kaloreita. Pitäis oikeestaan seistä se kuluttais enemmän kaloreita mutta sit mä en pystyis kirjottaa koska tää pöytä on niin matala. Huoh, kaikki on mua vastaan tänään. Muuttuuko tää joku päivä helpommaks? Ja millä tavalla? Ja koska? Ja ei, mä en ala syömään. Mun on pakko oikeesti vaan laihduttaa ja laihduttaa. Mä en oikeesti tuu koskaa oleen niin laiha kun mitä mä haluisin olla. Mä oon vaan laihduttanu mutta teen vissiin jotain väärin koska mä en laihdu vaan mä vaan lihon.. Vaaka näyttää joka kerta edelliskertaa että oon saanu taas kilon tai pari lisää! Mä haluun tappaa itteni sen takia! Olis niin paljon helpompi vaan leijailla enkelinä tuola taivaalla. Päästä eroon tästä kaikesta.

Mua pelottaa. Haluun pois tästä pelosta. Pelottaa syödä, kun koko ajan pitää miettii että kuinka paljon lihoo siitä mitä laittaa suuhunsa.. Olis helpompi olla jo kuollu, liidellä taivaalla pienenä keijuna. Mietin että olisko mun sittenki helpompi olla sairaalassa mutta ei emmä sinne halua, siellä en saa laihduttaa ja mun on laihduttava vielä 20 kg.. Siis vähintään. Pakko rajottaa syömistään huomattavasti. Ei tästä muuten tuu vittuakaa... Kun ei se 20 kg lähe ihan vaan sormia napsauttamalla vaan sen eteen on tehtävä töitä.

Mä haluun kuolla pois! Söin tänä vappuna 6 munkkia enkä miettiny yhtään että vähänkö ne lihottaa. Miten mä saatoin olla niin tyhmä? Onneks en kuitenkaan syöny kaikkia samana päivänä vaan söin 2 per päivä mutta silti! Enkä pääse edes lenkille kun mun selkä on ihan palasina eikä se anna mun liikkua. Typerä selkä. Tai no ehkä se on palasina sen takia kun oon niin lihava... Ei siitä oo varmaa kivaa kannatella sitä rasvamäärää mikä mussa on. Mutta kun mä en vaan laihdu millään. Enkä saa ees olla syönättä vaan mua vahditaan että syön vähintään kerran päivässä. Miksei kukaan ymmärrä että mun on oltava syömättä että voisin laihtua edes vähäsen. Emmä siihen kuolis!

Vähä mä oon onnellinen. Söin tänää vaa 2 tortillaa enkä meinaa syödä enempää mtn. No okei, niissä oli aika paljon täytettä mut silti selvisin noin vähällä määrällä. Ihan typerää kun mulla on selkä todella todella pahasti hajalla enkä voi lähtee lenkille. Eli siis pitää jossain vaiheessa tänää pitä pieni hikijumppa sisällä. En kyl varmaa sais tehä sitäkään, mutta hei, ei kerrota kenellekkää! Nyt vaa kuuntelen musiikkia ja mietin et mitä sitä tekis, ei yhtää mtn tekemistä. :(

Nyt ei todellakaa mee hyvin! Haluun vaan kuolla pois... Kohta on aika lääkärille ja se pelottaa mua. Ekaks sen takia etten oo koskaa tavannu sitä ja mä en tiiä mitä tarinoita se mun hoitaja on kertonut sille. Mä en halua mihinkään vitun sairaalaa lihotettavaks!! Kun mä en ymmärrä miks muut saa laihduttaa ja niitä kehutaan siitä. Mutta jos mä puhun jtn laihduttamisesta niin hyvä etten saa turpaani. Enkä mä tykkää siitä että mulla on koko ajan kylmä. Mulla saa olla todella, todella paljon vaatteita päällä niin en silti pelkää että läkähdyn. Mitä sit kun tulee kesä? Muut hyppii shortseissa ja t-paidassa ulkona ja mä pukeudun villapaitaan vaan siks että mulla on kylmä.

Lääkärikin pitää mua oksettavana läskinä. Yritin tänään varata ajan siltä koska mulla on selkä todella, todella kipee, mutta lääkäri ei halunnut ottaa mua vastaan. Oon täysin yksin, kukaan ei halua auttaa mua. Lisää vaan lääkkeitä. Ihme että se edes suostu uusiin mun reseptin että saan samoja vahvoja lääkkeitä. Mutta mitä sitten, emmä niitä lääkeitä halunnut vaan haluun tietää mikä mun selkää vaivaa. Miksi se on kokoajan niin kipee että mun on hankala edes kävellä? Mutta jos mä lopetan kokonaa syömisen niin ehkä mä sitten saan lääkäreiltä hoitoa. Pitää kokeilla. Mitä mä keksin kaverille selitykseks sille että en syö? Pakko keksii nopeesti joku hyvä ja uskottava syy. Syöminen töissä ei mee läpi koska se tietää että siellä on maksullinen ruoka eikä mulla oo rahaa.

Sain seuraavan lääkäri ajan vasta ens kuun loppuun. Eli siis huhtikuun puolessa välissä on seuraava aika. Katotaan mulle lisää lääkkeitä. Mä en vaan jaksa enää... Haluisin vaan nukkua enkä herätä enää koskaan. Mä oon vaan yksinkertasesti niin lopussa. Jatkuvaa riitelyä kaverin kanssa kun en suostu syömään, Mitä ostaa mulle ruokia mitä en ees pyydä? Ja sit viel mun pitäis kiltisti syödä ne. No mut onneks on roskikset keksitty. Tänää tuli vaa miniteksti ku en oo ehtiny miettii mitä kirjottaa ja nyt ahdistaa niin pahasti etten keksi enempää kirjotettavaa... Kuullaan taas raksut!

Kauhee kun mun muisti on huonontunut rutkasti. Oon jo monta päivää miettiny että jtn tärkeetä on jäänyt tekemättä ja sit vihdoin tänää katoin mun blogia ja tajusin että Hei, mä en oo kirjottanu pitkään aikaan... Ihmiset on voinu huolestua ja luulla että mä oon joutunut osastolle. Mutta nyt mä lupaan korjaa asian! Lupaan kirjottaa vähintään yhen tai useamman tekstin kuukaudessa. Ja hei, ainahan voi kommenteissa kysyä multa jtn, kyl mä  vastaan... Okei toi oli aika epätoivonen pyyntö, mut sallitakoon epäitoivosetkin pyynnöt kun ei keksi muutakaan sanottavaa.. :D Mä oon lihonut neljä kiloa. Oon ihan saakutin vihanen itelleni. Munhan piti tänä vuonna vaan laihtua. Mutta nyt vihdoin ja viimein otan itteeni niskasta kiinni ja teen jtn sille etten liho enää enempää. Mun on pakko laihtua ja runsaasti, Ja typerää kun musta on tullut täysin riippuvainen mun lääkkeistä. Jos en ota lääkettä just sovittuun aikaan niin en saa illalla unta. On se kiva miettii vielä yhen aikaa yöllä että miksen sa

Nyt iski hirvee paniikki. Kaveri osti mulle sipsupussin ja mä iso idiootti menin syömään siitä melkein puolet! Miten mä voin?! Mä oon niin idiootti... Nyt mä haluun vaan kuolla pois. Tai no onneks en sentää syöny koko pussia... Ja noi loputhan voi vaan heittää roskikseen ja hymyillen väittää että söin kaikki ja hyvää oli. Ja tosta opin et seuraavan kerran ku se meinaa ostaa sipsuja mulle niin kohteliaasti vaan kieltäydyn. Kyl mä osaan keksii tekosyitä miksen haluu niitä. Mulla on ikävä sitä aikaa kun pystyin onnellisesti syömään koko pussin sipsuja ilman että tarvi potee syyllisyyttä ja miettiä kuinka paljon mä lihoin siitä. Oli paljon helpompaa. Välillä vaan toivon että olispa tähän lääke jota vaan otettais ja sit pystyis syömään ihan normaalisti ilman mitään oman tunnon tuskia. Ja vihaa itseensä kohtaan et miks söi jotain...

Miks kaikki yrittää estää mun laihdutus prosessia? Miks mä en saa vaan olla syömättä ja liikkua? Ne on kai vaan niin kateellisia kun ei pysty itse samaan! Antais mun oikeesti vaan elää niinkun mä haluan. Se ei haittaa yhtään ketään. Emmä kuole siihen jos en joku päivä syökkää enää. Ja sit mua uhkaillaan sairaalalla. Fine, viekää mut sit sairaalaan kun ette enää kestä sitä! Ootte oikeesti vaan kateudesta vihreitä kun teillä ei oo niin hyvää itsehillintää.

Mut pakotetaan töissä syömään... Jos en syö niin mut heitetään ulos sieltä. Miten ne voi olla niin julmia? Miksei mun vaan anneta laihtua? Ja muka tekosyynä on se että mä pyörryn jos en syö. Mutta mä en pyörry. Ne vaan luulee niin kun ne on kateellisia mulle. Mun itsekuri on niin vahva, eli siis mä oon äärettömän vahva ihminen ja tiedän tarkasti mitä voin syödä ja mitä en. Mulle ollaan vaan kateellisia kun ne ei pysty itse samaan. Siks ne uhkailee mua ulosheittämisellä. Ja mun mies uhkailee mua sairaalalla mutta  ei se mua mihinkään sairaalaan vie. Pitäis varmaa jättää se ja alkaa elää omaa elämää ilman ketään. Saisin laihtua niin paljon kun haluan eikä kukaan olis estämässä.