Hyvää joulua kaikille lukijoille! Vähänkö tää vuosi on mennyt nopeesti, kun tuntuu että vastahan oli joulu vuonna 2014... Enkä mä oo vuodessa onnistunu laihduttamaan yhtään. Mutta kyllä mä ens vuonna meinaan laihtua ja reippaasti.
Tekstit
Mua ahdistaa ja ärsyttää kun mun on pakko mennä äidin luokse jouluna. Eikä siinä muuten mitään mutta kun se vahtii kun haukka että mä syön. Ja se tunkee aina täyden lautasellisen ruokaa mun eteen ja kaikki on pakko syödä. Miksi se haluaa vaan lihottaa mut? Miksi mä en saa vaan laihtua. Koitin tänään mun vanhoja farkkuja ja huomasin kauhukseni että mä en enää mahdu niihin. Hirveesti kertyny rasvaa mun vatsan kohdalle kun ei ne farkut mee kiinni. Ahdistaa! Ja oli muutenkin pikkusen pelottavaa mennä tänä aamuna töihin kun meinasin pyörtyy rapussa. Ärsyttävää kun piti olla koko ajan tuki jostain, joko seinästä tai sit kaiteesta. Mutta mä selvisin! Tää on taas näitä ärsyttävän lyhyitä tekstejä mutta oon pahoillani en millään keksi enempää sanottavaa.
Ahdistaa, kun vaihdoin työpaikkaa ja alkuun sielä ei edes katottu että syönkö vai en ja nyt sit selviski se että ne vahti sitä. Ne on muka huolissaan ja jos en ala syömään niin joudun ulos sieltä. Miten ne voi tehä tän mulle? Miksen saa olla missään jos en syö? Miks syömisen pitää olla pakollista? Ja kun mä en voi syödä vaikka haluisinkin. Mä en halua lihoa!! Ja on muutenkin stressiä joulusta. Joudun meneen äidin luokse ja sielä mua vahditaan että syön. Miks joka paikassa pidetään huolta että mä lihon? Onko ne niin kateellisia kun ei pysty ite samaan?
Iiih kohta on taas joulu. Vähän tää vuosi on mennyt äkkiä. Kun tuntuu että just äskenhän vasta odotettiin kesää ja siitäkin on kohta jo vuosi. Kauheen äkkiä on mennyt aika, mihin se on kadonnut? Tuleekohan se enää ikinä takas vai pitäiskö vaan kylmästi suunnitella elämää eteenpäin? Kävin viime pe lääkärillä ja se määräs mut käymää vaa'alla... En tiiä oliko se vaaka rikki vai oonko mä oikeesti niin lihava. Näytti 72 kg. Okei tosta voi poistaa pari kiloo koska mulla oli kaikki vaatteet päällä ja taskuissa oli tavaraa mutta silti, mä oon oikee sinivalas. Koskakohan mä laihdun niinkun oikeesti?
Miksei mun anneta olla syömättä? Miks kaikki vaan vaatii ja vahtii että mä lihon? Miksi mä en saa laihtua? Kun kaikki muut saa laihduttaa, mutta mä en. Oon siis ikuisesti tässä ylilihavassa kropassa ja inhoon ja vihaan itteeni. Ensin meinasin että vois joskus ottaa kuvan ja laittaan sen tänne niin kaikki vois nauraa mulle. Ja todeta että "joo ei ton läskipullukan tarvis oikeesti syödä enää vai meinaakse syödä ittensä hengiltä?" Oltii viime vkloppuna shoppailemassa äidin kanssa... Ja se toi mulle sovitus koppiin aina vaan isompia housuja, vaikka mulle olis oikeesti mahtunut pienemmätkin niin äiti vaan totes että "ei noi käy sulle, ootas mä käyn hakemassa isommat.." Siis ISOMMAT?! Miten lihavana se mua oikeen pitää? Mun on pakko saada näitä kiloja pois...
Mua ahdistaa.. Oon syöny tänää ihan kamalasti. Vaikka eilen mietin etten söis melkein mitään.. Ja siis oon syöny puol levyy suklaata.. Ruokaa on menny vaa kaks pientä mikro ateriaa eli annokses on joku 420 kcal eli siis ihan kamalasti.. Ja mä en tajua miten oon voinu miettii et miksen laihdu ja silti syön íhan kamalasti.. Kun siis eihä sillä syömisellä voi millään laihtua!! Oon ollu idiootti.. Mut huomenna kaikki menee paremmin.. Oon luvannu jo itelleni että syön vähemmän..
Monet sanoo et pitäis syödä aamupalaa.. Ja ohjaajat töissäkin kyselee jatkuvasti aamulla että oonko syöny mitään, kun näytän niin kalpeelta.. Ja vastaan aina kylmän rauhallisesti että en oo syöny. Pitäis vissii alkaa valehtelee että oon syöny.. Mä kyllä vihaan ylikaiken minkäänlaista valehtelua. En kyllä ymmärrä miks mun syömisestä ollaan niin huolissaan. Mitä väliä vaikka en söis yhtään mitään? Emmä siihen kuole!! Mun on pakko oikeesti alkaa tinkii lisää syömisestä koska mähän vaan lihon. En laihdu sit millään.. Enkä mä ees paljoo haluis pois.. 5 kg olis alkuun kiva saada pois..
Kävin vaa'alla.. Mä oon lihonu 4 kiloa! Mitä mä nyt teen? Mun on pakko saada nopeesti toi 4 kiloo pois. Ja jos vaan voisin ni lopettaisin kokonaa syömisen mutta kun mua vahditaan että syön päivässä edes jotain 2 kertaa.. Haluisin kaivautua jonnekkin pimeeseen koloon mistä kukaan ei vois löytää mua. Jonnekkin mistä ei pääse helposti pois. Jonnekkin missä ei oo ruokaa lähellä. Mä oon taas lihonu.. Enkö mä koskaan voi vaan laihtua?
Kauhee ku mä en oo pitkää aikaa keksiny mitään mitä tänne kirjottais.. Vieläkin pää ihan tyhjä.. Mä syön ihan liikaa.. Jonkun kiltin täytyy auttaa mua että pääsisin siitä pahasta tavasta eroon. Töissäkin oli tiistaina riisiä ja lihakastiketta ja mä idiootti menin hakeen vielä lisää. Onneks tajusin jo siinä vaiheessa kun istuin takasin pöytään että mitä hiivattia mä taas teen täyden lautasen edessä. Joten siis reilu puolet siitä mitä hain lisää ni lensi kiltisti roskikseen.
Mua ahdistaa vieläkin kun pari kuukautta sit äiti tuli käymään mun kans hoitajalla, kun hoitaja halus tutustua mun äitiin. Eikä siinä tapaamisessa ollut mitään mut sit äiti halus ostaa mulle kesän kunniaks jätskin ja mä idiootti, supertyhmä huora menin syömään sen jätskin. Siis enkö mä yhtään osaa ajatella mun linjoja? Mähän vaan lihon! Ja tänään olin mun miehen kans kaupassa ja se osti mulle pari levyä suklaata. Mitä mä teen niille levyille? En mä niitä voi oikeesti syödä. Mähän vaan lihon niistä! Kaikki mun vaatteetkin tuntuu pieniltä vaikka ne on kokoo xxl.. Miten tästä ahdistuksesta pääsee eroon?
Joku on tehny todella idioottimaisesti kun on käyny uudistamassa mun housuvalikoimaa ilman mun lupaa! Mul oli 3 farkut mitkä ei meinannu mennä kiinni ja ne vaa puristi mut kun nyt kokeilin niitä kuukaus myöhemmin eikä mitään ongelmaa ollu. Kuka on siis käyny uudistamassa mun housuvalikoiman? Ja kun en oikeesti oo laihtunu.. Kävin vaa'alla ja se näyttu sen saman 850 kiloo mitä se on aina näyttäny. Ja kun jostain syystä kävin parikuukautta sit teveyskeskuksessa lääkärillä niin ei sekään tuntunu näkevän mun valtavaa ylipainoa. Ja mua ärsyttää kun välillä nään "harhanäkyjä" peilistä, Nään että muka olisin sittenkun ihan hirmu laiha. Ja kun en jää tuijottaan peilikuvaani vaan meen käymään vaikapa vessassa ja kun tuun takas ni sen hetken aikana mitä olin ollu pois olin lihonu takas 850 kiloon. Siis enkö mä nyt jo vois laihtua edes pikkusen?
Siis ei yhtään kivaa. Mul on nykyään koko ajan nälkä eikä syöminen auta yhtään. Tai ainakin tuntuu siltä. Syön kunnolla mut silti menee alle puol tuntii ni maha murisee nälästä TAAS! Ja ärsyttää kun kaikki huomauttelee et oon muka laihtunu. Siis miten mä muka voisin olla laihtunu kun mun reisien välissä on vaan puolen sentin kolo vaikka ne kai oli ennen kiinni toisissaan kun seiso jalat vierekkäin? Mua yritetään kovasti huijata että söisin. Mutta ei, mä en luovuta! Mä haluun olla laihempi. Ja kyl mä viel joku päivä oonki. Oon pyhästi luvannu sen itelleni. Tosin koskakoha se päivä tulee että oon laihempi? Varmaa miljoonan vuoden päästä.
Onkohan tää ihan normaalia? Oon menettäny melkein kokonaan muistini. Mulle pitää olla koko ajan toistelemassa asioita ja silti en muista niitä enää 5 minuutin pääästä. :( Mu ahdistaa koska ennen mulla oli hirveen hyvä muisti.. Kai.. Ja seki ärsyttää kun oon joutunu syömään tänää jo kolme ateriaa.. Siis mähän vaan lihon siitä. Mut en kyl enää meinaa syödä! Kävin jo puolentoista tunnin lenkilläkin mut oon sen jälkee joutunu syömään joten tein sen lenkin ihan turhaan. No huomenna sit taas asiat voi olla eri tavalla. Ehkä huomenna pärjään vähemmällä syömisellä.
Vähän mä oon onnellinen. Oon pystyny olee 2 kuukautta kokonaan ilman suklaata vaikka ennen oli pakko syödä päivittäin suklaata. En syö enää muutenkaan paljon mitään karkkia. Popsin karkin sijasta mielummin purkkaa. Okei välillä kyllä tulee popsittua muutama sisu karkki mut aski kestää mulla pari viikkoo. Vähän oon tyytyväinen itteeni. En kyllä olis uskonu että pystyn tähän. Mut toisaalta ei se hyödytä etten syö suklaata. Tuntuu etten laihdu ollenkaan. Voi tietty olla et mun kroppa on vaan jonkulaisessa säästö tilassa. Shokissa siitä ettei se enää saakkaa ruokaa niinkun ennen. Mut mä en luovuta. Ärsyttää vaan kun käyn työsalilla ja sielä ohjaajat tietää mun syömishäiriöstä ja ne oikeesti vahtii että syön edes vähäsen. Oon kokeillu kaikkii piilopaikkoja mut mut aina etitään kun on ruoka aika ja katotaan että syön. Ja viimeks kun tapasin lääkärin ni se puhu uudestaan sairaalaan laittamisesta. Ei mä en halua sairaalaan! Siinä ei pitäis olla mitään pahaa kun haluaa vähän laihtua.
Hmm, onkohan tää nyt ihan normaalia kun mulla on koko ajan nälkä? Ku ei auta vaik söisin ni silti olis hetken päästä taas nälkä. Ja mua ahdistaa tää jatkuva nälän tunne. Mä haluun vaan laitua enkä tunkee jatkuvasti ruokaa suuhuni. Miten mä pääsen eroon tästä jatkuvasta nälän tunteesta? Kun ei liikkuminenkaan tee hyvää. Jos liikkuu ni sit on vaan entistä kovempi nälkä.
Mua taas ahdistaa ja pahasti. Oon yksin kotona ja silti musta tuntuu et mun selän takana on joku kurkkimassa mitä teen.. Se on oikeesti todella pelottavaa. Ja vitsi ku ei voi ees lähtee lenkille kun pyörryttää. Hih pengoin mun vaatteita ja löysin sielt 28 tuumaset farkut ja ajattelin kokeilla ihan vitsinä. Mietin jo valmiiks et "en varmasti mahdu näihin.." Mut sit kuitenkin kokeilin ja nehän meni mun päälle ihan hyvin. Vähän oli hankala laittaaa nappia kiinni mutta kun vähän veti mahaa sisäänpäin ni se nappi meni kun menikin kiinni eikä ne ees puristanu mistää! Oon todella todella onnellinen.
Mä oon niin onnellinen. Oon pystyny syömää tänää vaan 1 mikrohampurilaisen ja vähän lihapullia ja perunamuussia. Ja oon käyny kaks kertaa lenkillä, suunnileen tunnin mittanen lenkki kummallakin kerralla. Eli siis mä teen hirveesti töitä että laihtuisin mutta mun vaaka on vissiin erimieltä mun kanssa koska se ei suostu näyttää yhtää vähempää.. Jo 4 päivää paino on pysyny samana. Sinänsä kai hyvä asia kun se ei ainakaan oo noussut. Mutta mä haluisin painaa reilusti vähemmän. Vähintään 10 kiloo vähemmän niin olisin ihan superonnellinen. Toivottavasti se toteutuu joku päivä. Ja oon siitäkin extra onnellinen kun löysin mun vanhat farkut.. Kuukaus sit kokeilin niitä enkä saanu niitä läheskään kiinni mut nyt ne menee kiinni vaikka vähän tarvii voimia että saa napin kiinni, mutta vaikka sen napin kiinni laitto on vielä hankalaa niin se menee silti kiinni eikä purista mistään kohtaa. Jee!!
Aamul ku heräsin niin ei ollu yhtään nälkä ja ehin jo onnittelee itteeni. Mut sit parin tunnin päästä iski ihan järjetön nälkä ja mun syömättömyys romuttu taas täysin. Eli siis oli pakko syödä 11.30.. :( Eikä siinä vielä mitään mut 14.00 iski uudestaan nälkä.. Eli siis mun on näköjää pakko syödä ihan kamalasti. Onneks oon kuitenkin päässy eroon jo kaikista karkeista niin en enää mussuta karkkia. Kun siis mä olisin varmaan hyvä kuntorata kaikille juoksijoille. Moon niin iso että kaikki juoksijat jaksais ehkä kerran juosta mun ympäri.. Ja luultavasti ne joutuis pitää välillä taukoja.
Ahdistaa se kun uni ei meinaa tulla millään iltasin. Aamulla on kuitenkin noustava ylös. Mut kaippa mä oon liian lihava ja nukkumatti pelkää mua. Toisaalt mul on kyl nukahtamis lääkkeitä mut emmä haluu napsii mitään lääkkeitä. Joskus sitä vaan miettii et kumpa vaan vois nukahtaa lopullisesti pois tästä maailmasta. Ja moon outo. Nyt oon alkanu jo haaveileen äänieristetystä kopista mihin ei kuulu mitään ääniä sen kopin ulkopuolelta. Ja mieluiten sellanen mihin ei tuu edes happea. Voisin vaan nukkua pois tästä maailmasta. On ihan sika ärsyttävää kun nyt vaan haaveilen kuolemisesta vaikka ennen haaveilin aina kesästä ja rannasta ja kavereitten kanssa vietetystä ajasta. Mihin ne haaveet kuoli? Kuka ne tappo?
Mua ärsytttää yks työkaveri.. Kun lääkärit päätti etten saa mennä ainakaan vähään aikaa töihin joten mut laitettiin eläkkeelle ja onneks sain paikan yheltä työsalilta ja sielä yks ämmä kysy mult et mitä mä siel teen.. Miksen hanki oikeeta työpaikkaa? Kun mähän oon niin terve.. Eli siis on tervettä vihata sitä että syö? Ja sen syömisen takia miettii miljoonia eri vaihtoehtoja millä vois tappaa ittensä. Jos vois vaihtaa sairauksia toisen ihmisen kans edes päiväks ni ilo mielin luovuttaisin tän mun syömishäiriön. Koska siis tää on ihan kamalaa.. Mun tekee hirveesti mieli jätskiä, on tehny koko päivän, mut emmä voi syödä jätskiä kun siinä on niin kamalasti kaloreita! Äh ja nyt mua alko ahdistaan se kun ohjaaja ehdotti mulle päivällä et joku päivä mennää kahestaa kiertelee kaupungille, käydää vaik kirppiksellä ja sit syödään jätskiä. Joo siis ei tossa ideassa oo mitään vikaa, mut miks siihen piti vetää toi syöminen? Miks kaikki haluu vaan lihottaa mut? Pitää mut lihavana, että ne vois olla
Jee, sain vihdoin ja viimein vaa'an takasin. Ja vähän oon taas ylpee itestäni. Kun kävin vaa'alla ja pelkäsin että oon lihonu pari tonnia mut olinki laihtunu melkein 10 kiloa paris kuukaudes! Mut toisaalta kun miettii niin miks vaan 10 kiloa? Oisin voinu laihtuu vaik 20 kiloo.. Ja kun mietin tota niin en enää ookkaa nii ylpee itestäni.. Loppuukohan tää laihdutus pakko koskaan? Ja jos loppuu ni mikäköhän on sitten se paino mihin oon tyytyväinen? Onneks ne ei enää vahdi töissä sitä paljonko ruokaa ottaa kunhan sitä vaan ottaa. Mut siis puol kauhallista riisiä ja jotain lihakastiketta.. Vaik ei sitä kastiketta kyl tullu edes puolta kauhallista mutta silti. Ja olin vielä idiootti. Miks menin keittiön oven lähelle? Kun jos en olis menny niin kukaan ei varmaan olis reagoinu siihen etten oo syömäs. Mut tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Löysin mun vanhan päiväkirjan. Ja mä kun luulin et tää syömisvammailu on ihan uus juttu.. Eikä tos päiväkirjas oo kun vaan kaks tekstiä. Eka teksti on kirjotettu vuonna 2009 ja toine 2010.. Eli oon jo sillon ollu jo pahasti sairas. Ensin mietin et laitan ne tekstit tänne, mut sit mietin uudestaan ja totesin etten ehkä sittenkään. Ne kun on jollain tavalla henk.kohtasia eli siis sellasia mun omia juttuja mitä en haluu kenenkään tietävän. Mua ahdistaa kun en osaa ite laittaa ollenkaan ruokaa. Eli siis pitää syödä valmis mikroaterioita. Ja luoja kun noissa aterioissa on kaloreita. Ärsyttää kun mies yrittää estää mua lähtemästä lenkille. Perusteena se et "sun lihakset ei kehity.." Mä en edes halua mitään lihaksia! En käy lihasten takia lenkeillä vaan yksin ja ainoastaan sen takia että laihtuisin.
Mä en vaan ymmärrä millä perustella mulle luokiteltiin anorexia. Kun mähän vaan yritin laihduttaa pari kiloa. Ja siis eiks se oo ihan normaalia että varmaan jokainen ihminen on ainakin kerran elämässään laihduttanu? Mitä mä tein että mulla olikin yht äkkiä muka sairaus? Mitä pahaa siinä on että laskee tarkasti kalorit ja varoo ettei ne ylitä tiettyä lukua? Ja päälle vähän liikkuu. Siis mun mielestä on täysin tervettä ja normaalia tollanen toiminta. Ja kun olin masennuksen takia pari vuotta sairaalassa ja sielä aloin laihtua niin loppuajasta hoitajat vaan valitteli sitä kun en laihtunut tarpeeks että ne olis voinu laittaa mut syömishäiriö polille... No en tiettykään laihtunut kun mähän oon siis täysin terve nuori nainen. Tosin pakko laittaa tähän vielä yks mun thinspo kuvista. Tiiän ettei se oo kummonen mutta mun ehdoton suosikki silti. Vielä joku päivä mäkin haluun näyttää tolta!
Mä en vaan voi käsittää miten mulla voi olla vieläkin nälkä vaikka oon syöny iiiihan kamalasti. 14.00 söin mikroaterian mikä sisälsi 5 lihapullaa ja varmaa 2 dl tai vähemmän perunamuusia. Ja sen lisäks oon syöny 2 pingviini tuuttia. Mä en voi tolla ruokamäärällä koskaan laihtua. No onneks mul on vaa pari jätskiä jäljellä eli vielä pari päivää pitää mutustella jätskejä ja sit ne loppuu. Huh.. Kyl mä ehkä kestän sen vaikka onkin hirmu kamalaa..
Miks mä söin työsalilla? Ja vielä omasta tahdostani? Mulla on pakko olla päässä jotain pahasti vialla.. :( Vaik no toisaalta söin vaan yhen pienen pienen perunan mut tuntu et lihoin siitä tyyliin 1000 kg.. Ja se oli viel ahdistavampaa kun ei päässy heti syömisen jälkeen liikkumaan vaan piti jäädä tekeen töitä. Mä en siis koskaan tuu laihtuun. Mut on tuomittu kärsii tässä ylilihavassa kropassa koko mun loppuelämä. Ei mitään mahollisuutta laihtua. Ja muistan kun aamulla erehdyin vielä miettimään että pisäiskö nopeesti napata jotain syötävää kun mua pyörrytti mut luojan kiitos en kuitenkaan sortunut siihen. Oon miettiny aikasemminki että pitäisköhän luoda itelleen säännöt et miten päivän aikana kuuluu elää ja syödä. Muutama vuosi siihen menikin mut vihdoin eilen illalla sain kirjotettua lapulle sääntöjä. Eihän niitä oo vielä kun vaan pari mut en keksiny illalla enempää. Joten kaikki kiltit ihmiset kertokaa mulle lisää hyviä sääntöjä mitä voin lisäillä tohon mun listaan. Kun siinä on va
Vitsi ku mä oon onnellinen ja täysin tyytyväinen itteeni. Jaksoin taas raahautuu lenkille vaik mul oli melkein kuukauden tauko kun en muka jaksanu millää lähtee.. Plus oon syöny tänää vaa 300 kcal.. No tuskin se hyödyttää koska oon syöny ihan kamalasti herkkuja viime päivinä. Mut kyl mä laihdun vielä. Ei vaan saa luovuttaa. Ja joo tiiän ja ymmärrän sen ettei laihduttaminen oo aina kivaa tai helppoo mut silti ei saa luovuttaa! Ah ja sain vihdoin ja viimein täytettyy netis asumistuki hakemuksen.. Ei se oo kun noin kuukauden myöhäs mut nyt se on silti tehty, En vaa tykkää täyttää mitää kelan lappuja missään koska en ymmärrä niistä oikeesti yhtään mitään. Tai tiedä mitä niihin pitäis laittaa. Oon kai tyhmä..
Siis vitsi kun mä olen huono ihminen.. En ymmärrä miten muut kestää mua. :( Tänäänki oli psykpolilla aika ja siel oli ihan kivaa... Mut sen jälkee kun olin tulossa kotiin ni mun alko yht'äkkiä tekeen mieli sipsuja. Ja mä VITUN IDIOOTTI menin kauppaa ja ostin niitä. No sit pääsin kotiin ja meni tunti niin olin syöny jo puol pussia.. :( Mä en vaan ymmärrä miten mä saatoin! Toisaalta kai onneks en oo muuta tänään sitten syönytkään.. :D Ja mua pelottaa sekin kun hoitaja määräs mut lääkärille parin viikon päästä. Eikä siinä muuten mitään mutta MIES lääkäri. Joo siis varmaan se on hyvä lääkäri mutta enpä usko että se pystyy ikinä ymmärtään mun ongelmia. Tai no ehkä sittenkin kun se näkee millanen sinivalas oon. Suosittelee varmaan jotain laihdutusleikkausta.
Siis vitsi kun mua pelottaa huominen.. Toivoisin et se olis ohi jo. Huomen on taas aika hoitajalle eikä siinä muuta mitään mutta kun mun äiti tulee sinne kanssa. Eikä se tiedä et mun anorexia on taas pahentunu.. Eikä nyt puhuta vaan pienestä pahenemisesta kun tilanne on tällä hetkellä se etten mä halua syödä tai juoda enää yhtään mitään. Eli siis ah, ihana anorexia. Mä niin alan vihaan sitä kun ei enää pysty laittaaa mitään suuhunsa ellei tiedä paljon siinä on kaloreita. Ja sit se ainanen kalori raja. Mitään missä on 200 tai enemmän kaloreita niin jää kiltisti hyllylle odottamaan jotain toista. Ja joo, siis tiiän että jos laihduttaisin terveellisesti mulla ei olis näin pahaa ongelmaa noitten kalorien kanssa. Ja ärsyttää kun töissä pomot on muka huolissaan siitä kun en suostu syömään. Niitä varmaan ärsyttää kun ne joutuu tulee joka kerta hakeen mut syömään ja kun ne hakee ne saa kertoo mulle viiden minuutin mittasen tarinan tai faktan että miks mun pitää tai kannattaa syödä ennenkun
Mä tein tänään ihan kamalan virheen. Mä menin syömään.. Miten mä voin? Oon ihan kamala ihminen joka ei pysty kontrolloimaan yhtään mitään.. Ja mä varmaan luulin että laihdun sillä kun syön.. Mä oikeesti vihaan ja oksetan itteeni!! Mihin mun itsekontolli on kadonnut? Sain vielä vaivalla hankittua miehen luvan ettei mun tarvi syödä ja sit menin mokaan sen.. Miten kukaan enää pystyy luottaan muhun kun petän aina kaikki lupaukset? Pitäis vaan opetella etten tekis enää yhtään lupauksia kenellekkään..
Mä oksetan itteeni. Miten mä edes kehtaan syödä? Kaikki vaan nauraa mulle mun selän takana että "kattokaa kun läski possu ahtaa taas ruokaa suuhunsa.." Mulla on niin paljon rasvaa poskissa ja vyötäröllä. Mun maha on oksettava pallo mitä vois vaan potkia ja se pomppis ikuisesti. Mä en ymmärrä miks mun edelleen pitää syödä? Miksei kukaan armahda mua ja sano että mun ei tarvi syödä? Onneks nyt vihdoin keksin piilopaikan työsalilla mihin voin mennä piiloon ruokailun ajaks. Oon ollu sielä piilossa torstaista asti eikä kukaan ees tullu kattoon että oonko missä. Pitää jatkaa ens viikolla piileskelyä niin mun ei tarvi syödä ollenkaan.
Mitä mä teen väärin? Kun mulla voi olla kaks villapaitaa päällä tai oon lämpösen peiton alla mut silti mä vaan palelen. Ei väliä onko kesä vai talvi mulla on silti kylmä. Kun ei mulla pitäis olla kylmä kun oon niin lihava.. Mut ehkä mä tästä laihdun vielä joku päivä. Vielä joku päivä oon ihanan laiha ja sit kaikki on kateellisia mulle kun oon niin laiha. Vähän tuntu oudolta taas tänä aamuna mennä työsalille. Kun oli kahen viikon joululoma ja nyt se sit päätty, tuntu aamulla oudolta kun ei saanu jäädä nukkumaan. Mut onneks tää eka viikko on vaan 3 päivää pitkä ja sit saa taas nukkuu pari päivää pitkään ja valmistautuu ens viikkoon.