Yksinäinen Keiju

Tänään oli hyvä päivä. Söin vaan 5 lihapullaa ja 4 haarukallista perunamuusia enkä ahminut karkkia niinkun yleensä. Eli oon siis vihdoin vissiin oppimassa miten saan itteni takas laihaks. Mut loppuviikosta joudun syömään enemmän, kun oon menossa äidin luokse ja äiti vahtii että syön.. Mitä mä voin tehdä etten söis? Pitää kai vaan todeta tarpeeks monta kertaa äidille että "ei nyt. ei mulla nyt oo nälkä. syön sit myöhemmin," Ja sit vaan "unohtaa" se syöminen. Pitää ainakin kokeilla sitä jos se vaikka menis läpi. Ja ostin itelleni ensimmäistä kertaa puhelimen. Vähän mua jännittää kun tilasin sen netistä että millanen se on oikeesti. Ja eniten pelkään sitä että mahtuuko se mun taskuun, kun oon tottunu pitään koko ajan puhelinta taskussa. Mitä mä sit teen jos se ei mahukkaan taskuun?

Tää on ärsyttävää. Mul on hirvee jano ja mulla on pää kipee mikä saattaa johtuu liian vähästä nesteen nauttimisesta mut emmä voi juoda. Siitä lihoo hirveesti ja sitä mä en halua. Mä haluun pysyä laihana tyttönä. Ja mua ärsyttää muutenkin kun mun maha näyttää ihan nälkämaa lapsen vatsalta. Miksei se voi vaan olla ihanan laiha? Miks sen pitää olla niin lihava ja paksu ja oksettava? Koska mä saan lopettaa syömisen kokonaan? Ja miksei mun ajatukset muuttunu mihinkään siitä kun hoitaja sano että mä tuun kuoleen nuorena. Miksei ne äänet hiljentyny siitä? Miks ne jatkaa edelleen riehumista mun pään sisällä? Koska ne lopettaa? Mut emmä voi luovuttaa. Mä tavallaan tarvin niitä ääniä etten syö liikaa ettei musta tuu taas lihavaa.

Miks mun on pakko syödä? Ja varsinkin kaks kertaa päivässä? Miks mä en saa laihtua? Miks mun on oltava tällänen hirvee läskivuori? Ja kun kaikki näkee että mä kärsin jos mä en saa laihduttaa mut miksei kukaan välitä siitä? Ehkä kaikki vaan haluu että mä nukun pois tästä maailmasta. Niin ettei niitten tarvi enää välittää musta. Julma maailma..

Vitsi kun mua väsyttää. Enkä ymmärrä miks mua väsyttää. Nukuin kuitenkin viime yönä hyvin. Tosin se voi johtua siitä kun oon syöny mahollisimman vähän. Mut emmä haluu syödä mitään. En haluu kun se lihottaa. Ja mä nyt oon jo niin lihava että ei hyvää päivää. Mut kyl mä viel joku päivä oon taas laiha. Oon luvannu sen itelleni ja pitää viel vaan keksii miten palkitsen itteni kun saavotan tavotepainoni.

Yritin tänään olla syömättä työsalilla. Mutta kun ohjaajat huomas sen että yritin lipsua mut melkein väkisin raahattiin ottamaan ruokaa ja syömään. Onneks ei tarvinu kauheesti ottaa mut mun piti olla syömättä tänään. Miksei muut oikeesti nää että mussa on niin paljon ylimäärästä että se ei oikeesti haittaa jos en syö? Mä en edes tiedä paljonko painan tällä hetkellä kun mun mies piilotti kaikki vaa'at etten mä pääse punnitseen itteeni ja itkeen sitä miten paljon mä painan. Mut jipii mulle ei oo huomiseks ruokaa kotona ni ehkä mun ei tarvikkaan syödä ollenkaan mitään huomenna. Ainakin niin mä rukoilen ja toivon.

Miks mä syön liikaa? Miksei kukaan vahdi etten syö? Miks kaikki vaan tarkkailee että varmasti syön edes vähäsen? Mä oon niin uskomattoman lihava että mä varmaan kohta kuolen tähän ylipainoon. Ei oo kivaa kun kukaan ei auta mua laihtuun vaan kaikki kattoo että varmasti syön edes pienen annoksen. Ja sit ne valittaa että syön liian vähän. Huoh helppohan se niille on kun niillä ei oo ylipainoo. Ja mua ärsyttää vieläkin ihan suunnattomasti se kun mun miehellä meni hermot niihin mun vaa'alla käymisiin kun aina vaan valitin miten lihava mä oon ja se otti vaa'an pois enkä enää tiiä mihin se laitto sen. Oon yrittäny ettiä kun oon ollut yksin kotona mut en vaan löydä vaakaa mistään. Ja kävin pari viikkoo sit ravitsemusterapeutilla. Se laati mulle suunnitelman mitä syömällä en varmasti liho mutta mä oon jo jättäny puolet siitä mitä listassa lukee niin syömättä. Siinä on vaan täysin liikaa syötävää. Miks mut halutaan lihottaa ryhävalaaks? Miks mä itken nykyään ihan hirveesti? Ei mulle

Nyt mä keksin sen miks oon näin lihava. Istun aina kun on vaan mahdollista. Ja miten paljon vähemmän se kuluttaa kun esimerkiks seisominen. Pitää jatkossa yrittää muistaa seistä ja välttää viimeseen asti syömistä. Ja mä oon muutenkin typerä. Mun oli tänään pakko syödä työsalilla kun menin sanoon ohjaajille etten mä halua syödä kun oon lihava ja ne pakotti mut syömään. Miks mä oon niin typerä? Miks mä en opi mitään?

Siis vitsi kun mä oon lihava. Käytiin tänään lenkillä työsalin porukan kanssa ja meinasin pyörtyä pari kertaa. Mä en vaan meinannu pysyy jaloillani. Ja sit ohjaajat alko valittaa siitä että mä syön liian vähän. Multa evättiin loppu päiväks kaikki liikunta. Ja mua vielä muistutettiin miten mun pitäis oikeesti syödä. No joo kyllä mä sen tiiän miten mun pitäis syödä mutta mä en voi syödä kun mä lihon siitä. Just alan pääsee mun tavote painoo ni mä en voi muuta kun vaan laihduttaa. Ens kerralla mä en sano ohjaajille mitään. Ja jos pyörryn ni se on sit voi voi.. Enkä mä muutenkaan tajua miks mulle vihjaillaan aamusta asti miten kivaa on syödä. Mutta kun mä en voi syödä. En vaan voi. Koska jos syön ni musta tulee muodoton pullukka eikä kukaan enää tykkää musta.

Mä ehin jo iloita että tänään ei tarvi syödä mut sit mun mies katto mun ruokapäiväkirjaa ja kysy multa et monen aikaa meinaan syödä. Ja kun sanoin että en tiä ni se määräs mut heti syömään koska mun ruokapäiväkirjassa sanotaan että mun pitää syödä kahelta. Mä niin vihaan sitä mun typerää ruokapäiväkirjaa.. Ja miks mun pitää pitää sitä esillä että kaikki voi kattoo koska ja mitä mun kuuluu syödä? Miks mun elämä halutaan pilata?

Siis vitsi kun mä syön liikaa. Miten mä voin ees syödä niin paljon? Miks mä en pysty kontrolloimaan yhtään itteeni? Kaks ateriaa päivässä. Siis kun vaan yks riittäis mut miks mua aina vahditaan että syön kaks ateriaa? Ja sit vielä mietitään että miks mä en laihdu.. Tai no mä oon varmaan ainoo joka miettii sitä että miksen laihdu. :D Ja vitsi kun mä vihaan itteeni noitten ruokamäärien takia mitä joudun syömään päivässä.. Mä en ymmärrä miks mun pitää vihaa itteeni näin paljon.

Mä haluun tappaa itteni kun en laihdu millään.. Mulla on erittäin huono olo ja omatunto. Mä en voi ikinä antaa itelleni anteeks että oon näin lihava. Miks mä en laihdu millään? Miks nää kaikki läskit kerääntyy vaan muhun ja muut voi olla onnellisen laihoja? Mä oon niin kateellinen kaikille mun ympärillä oleville ihmisille.. Mä en vaan yksinkertasesti kestä itteeni. Eikä auta vaikka kuinka jumppaan ja käyn lenkillä. Mä vaan lihon kaikesta. Miks mun on pakko syödä?

Mä nuorempana ajattelin että vähän olis ihana olla noin laiha kun mitä anorektikot on. Ja nyt kun mulla itella on anorexia nii miks mä en oo niin laiha kun mitä muut on? Miks kaikki on edelleen mua laihempia? Mua ärsyttää kun katon kateellisena pieniä lapsia kun ne on niin ihanan laihoja ja toivon että vielä joku päivä mäkin oon mutta sitä päivää ei tuu koskaan. Mä en ees ikinä oo ollu laiha. Aina oon ollu pallo. Onhan se ollu helppoa kun vaan pysty pomppii paikasta toiseen mutta siihenkin väsy. Emmä enää jaksa pomppia. Mä haluisin vaan liidellä paikasta toiseen keijun lailla. Mutta kyllä mä vielä joku päivä. Se on pyhä lupaus ja sitä lupausta ei voi pettää.

Miten herkkuhimon saa kuriin? Kun mulla on päivittäin valtava karkkinälkä ja mun on pakko saada edes pari karkkia. En kuitenkaan ahmi niitä valtavasti vaan se on vaan pari salmiakkia tai rivi suklaata ja se karkkinälkä on sillä selätetty. Mutta mä en haluis syödä ollenkaan karkkia.. Mistä se voi johtua?

Tää on ärsyttävää. Mä tiedän että mun ei pitäis syödä mut mulle tuli hirvee nälkä. Vielä pitäis kestää puoli tuntia että voin syödä. Mitä mä teen tän puoli tuntia? Miks mun maha vaatii ruokaa vaikka se kyllä tietää itekkin että sen pitäis olla pienempi?

Mä oon niin hitsin ylpee itestäni. Pystyin vättyyn syömiseltä. Ainoo huonopuoli oli se että söin pahimpaan nälkääni yhen pienen suklaalevyn. Mutta oon onnellinen ettei mun tarvinukkaa syödä muuta. Mutta mun mies uhkas että huomenna tilataan pizzaa ja tiiän että siitä pizzasta mun on syötävä ainakin osa. Voin jättää loput seuraavaan päivään mutta mun on syötävä koko pizza. Ihan typerää..

Miks mä söin tänään? Mua ei enää ees vahdita ja silti söin. Mä oon niin tyhmä.. Ei ihme etten koskaan laihdu. Meen nyt vapaaehtosesti syömään ruokaa.. Mut mä vannon että huomenna en syö. En vaikka mua kuinka vahdittais. Mun on pakko olla syömättä. Muuten mun ainoo liikkumistapa on vaan vyöryä paikasta a paikkaan b. Ei se voi olla niin vaikeeta olla syömättä.

Mun maha on tyhmä.. Mulla on nälkä vaikka söin banaanin. En halua syödä tänään enempää. Oon liian lihava jotta voisin syödä. Tää on tuskaa mutta kyllä mä kestän. Mun on pakko kestää. Mun on pakko laihtua. Ma haluun mahtuu taas mun vanhoihin farkkuihin.. Eikä näin lihavalla oo mahdollisuutta mahtua niihin. Miksei mun vaaan anneta olla syömättä? Mitä pahaa mä oon tehny että mut pakotetaan syömään?

Siis luoja, mä vaan lihon.. Koska tää lihominen loppuu ja koska mä alan laihtua? Vaikka teen mitä ni mikään ei auta mua laihtumaan. Tuntuu että lihon iiiihan kaikesta mitä teen. Miks on niin paljon pyydetty että mä vaan vähäsen laihtuisin? Miksei kukaan anna mun laihtua vähäsen? Miks kaikki vaan valehtelee että mä oon jo laiha eikä mun tarvi laihtuu enää yhtään?

Kunka paljon veden juominen lihottaa? Kun on sellanen tunne että on jano mut emmä haluu juoda jos ja kun se lihottaa.. Mut kai mun on pakko kohta vähäsen juoda koska ne kuitenkaan haluu kuolla nestehukkaan.. Tuleeks tästä joskus kivaa vai onks tää ikuisesti tällästä helvettiä? Ja jos tästä tulee kivaa ni vitsi kun mä ootan sitä päivää.. Koska tähän asti tää ei ainakaan oo ollu yhtään kivaa. Miks mua pitää vahtii että syön? Miks mä en vaan voi jättää syömättä? Ja laihtuu vähäsen.. Emmä paljon haluu laihtuu mutta ihan vaan pikkusen. Haluun takas keijukaiseks. Mulla on ikävä niitä aikoja kun kaikki vaatteet mahtu mun päälle.. Miks mut piti lihottaa sairaalassa tälläseks muodottomaks tonnikeijuks?

Mä haluun vaan laihtua. Vaikka kaikki sanoo et oon laiha mut omasta mielestäni mä näytän joltain ryhävalaalta kun katon itteeni peilistä. Enkä voi tarkistaa enää vaa'alla kun mun vaaka vietiin pois sen jälkeen kun olin alkanu kiukutteleen että paina liikaa. Mun mies vaan sano et nyt riitti ja nappas mun vaa'an ja totes etten saa sitä enää koskaan takas. Toivottavasti se ei heittäny sitä kuitenkaan roskiin vaan se on vaan jossain oottamassa mua. Huoh huomenna on viimenen lomapäivä ja sit on taas paluu työsalille. En yhtään haluis sitä sen takia kun mua vahditaan siellä haukkana että varmasti syön. Mä en haluu syödä haluun vaan laihtua. Mä oon niin uskomattoman lihava että huh.

Tänään tein elämäni ensimmäisen kerran nettishoppailun eli ostin netin kautta kaupasta vaatteita ja nyt pelkään sitä et näyttääkö ne hyviltä vai onko ne ihan karmeen näköset. Toivottavasti ne toimittaa ne vaatteet nopeesti et pääsen joko haukkumaan tai kehumaan itteeni ostoksista. Mä kyllä luulen että pääsen hihkumaan ilosta kun ne nyt joku päivä tulee. En tykänny yhtään ostaa netistä kun on outoo ettei niihin saanu koskee vielä vaan joku muu pakkaa ne ja varmaan pitää mua idioottina ostajana kun oon ostanu ihan kauheita vaatteita. Ja jee mä oon tänään syöny vähemmän kun mitä esim. eilen söin. Mä teen viel jonkun lihaskuntosarjan ennenkun meen nukkumaan että voin kuluttaa pois ne kalorit mitä sain kun söin.

Mä en koskaan halua lapsia. Tai kyl mä joskus nuoempana toivoin et saisinpa lapsen mut ei enää.. Ei ainakaan nyt. Koska vähän mä olisin kateellinen sille lapselle kun sille riittää vaan maito eikä sen tarvi syödä muuta. Ja muutenkin se olis niin laiha kun mä en ite laihdu millään. Joten tällä hetkellä se on ehdoton ei lapselle.. ehkä mun mieli muuttuu kun paranen mutta siihen menee vielä aikaa.

Tänää alko uus karkkilakko. Katotaan miten kauan pystyn pitään kiinni siitä. Siitä tulee hankalaa kun mun mies on koko ajan tunkemassa mulle suklaata.. Mut tällä kertaa mä oon vahva. Pidän kiinni karkkilakosta enkä sorru miehen yrityksiin syöttää mulle suklaata. Outoo et nyt haluan pitää karkkilakkoja vaikka en oo koskaan aikasemminkaan pitäny. Pienenä vinguin äidiltä koko ajan karkkipussia. Ja nykyään vaan nappaan kaupasta pari pientä suklaalevyä mut nyt se on loppu. Ainakin loppukuuks.  Ja kaikki ketkä yrittää tunkee mun suuhun suklaata on vaan kateellisia koska ne ei ite pysty oleen erossa herkuista. Mutta mä oon vahva ja pystyn siihen. Mulle ollaan vaan kateellisia. 

Mä oon hullu. Mä menin syömään vaikkei kukaan ees ollu vahtimassa. Kauhee kun mä teen koko ajan tollasia pahoja mokia enkä tunnu oppivan koskaan että tollaset mokat vaan lihottaa mua. Miten mä saatoin mennä syömään? Mä oon ihan hullu. Mut nyt mä tiiän ainakin miks vaan lihon. Miksei kukaan auta mua? Miksei kukaan oo sanomassa mulle et oon hullu ja tyhmä jos syön ruokaa?

Menetin mun vaa'an. Mulle vaan sanottiin etten saa enää punnita itteeni ja sit se vietiin pois enkä tiiä mihin se laitettiin.. Miten mä nyt pärjään? Mä oon niin vaa'an orja et oon nyt ilman sitä täysin hukassa ja pulassa. Kävin eilen ravitsemusterapeutilla ja se määräs mut syömään aamupalaa.. En kyllä meinaa koska en oo 10 vuoteen syöny mitään aamusin. Ja aamupala lihottaa liikaa.. Mä en haluis syödä yhtään mitään päivässä mut mun on vaan pakko. Mua vahditaan enkä mä vieläkään tiedä että miks. Miks on niin tärkeetä että mä syön? Mä en haluu syödä mä haluun vaan laihtua.

Mikä mua vaivaa? Rakastan puhua siitä mitä syön ja miten vähän ja onhan sekin ihan kiva kun joku yrittää korjaa mun syömistottumuksia mut mä vaan lupaan hymyillen vakuuttavasti et mä muutan ruokatottumuksiani vaikka en oikeesti oo ees muuttamassa niitä. Tiiän et syön epäterveellisesti mut hei? Ketä se oikeesti haittaa? Kun eiks se vaan oo hyvä et syön ees jotain? Tietty voisin vähän muuttaa mun syömistapoja ja keskittyy vaan pelkän salaatin syömiseen..  Ja siis vitsi kun mä oon niin lihava.. Oon lihonu varmaan 100 kiloo ja multa vietiin vaaka etten pääse enää kiukutteleen siitä et paljon mä painan enkä oo vissiin enää koskaan saamassa sitä vaakaa takasin. Se on niin epäreilua. Mitä mä nyt teen? Mistä mä löydän uuden keinon mittaa kuinka paljon painan? 

Siis luoja kun mä oon lihava. Miksei kukaan anna mun lopettaa syömistä? Miks kaikki vahtii että varmasti syön? Mä en pääse koskaan enää laihtuun yhtä laihaks kun mitä mä olin parivuotta sitten kun olin sairaalassa. Tää on syrjintää ja rankkaa sellasta. Mä vaan haluisin elää niinkun haluun mut mulla ei oo enää lupaa siihen. Typerä maailma.

Tein tänään ihan hirveen virheen taas kerran. Just saanu laadittuu lopulliset listat siitä et mitä saa syödä ja mitä ei. Oon kieltäny iteltäni pullan syömisen ja mitä vittua mä menin tekemään työsalilla kun sielä oli pullaa tarjolla? Aivan menin syömää pullaa ja tajusin vasta kotona et mitä vittua mä menin taas tekemään. Koska mä oikeesti opin edes jotain pientä? Koska mä voin luottaa taas itteeni etten tee samanlaisia mokia kun tähän asti? Luultavasti kyllä kulutin sen pullan ainakin puoliks pois koska tein loppuajan töitä seisaalteen ja sit vielä kävelin kotiin ja matkassa meni puol tuntia. Ja meinaan tehä vielä jonkunlaisen kuntopiirin illalla koska mä oon niin tyhmä enkä näköjään osaa hallita edes itteäni.

Tänään mä oon niin onnellinen. Kukaan ei vahtinu mitä mä syön ja syönkö kaiken vai heitänkö puolet roskiin. Ainoo huono puoli siinä oli että söin koko annoksen. Eihän se iso ollut mutta silti. Miten mä saatoin syödä koko annoksen vaikka ei ollut ketään vahtimassa että paljonko syön? Mä oon edelleen niin tyhmä. Mä en opi ikinä. Ja tiiän et huomenna pitää taas syödä enemmän ja nyt vihaan tuplasti itteäni sen takia kun söin tänään. Ehkä ja toivottavasti mä opin tästä sen ettei aina tarvi syödä vaan ruokaa voi heittää roskiin ja väittää kirkkain silmin sen että oon muka syöny sen.

Siis mitä mä menin tänää tekemään? Mun olis pitäny olla viisaampi ja jättää kiltisti syömättä mut mä söin kaks grillattuu makkaraa.. Siis kaks. Luoja miten tyhmä mä oon. Niissähän on iiiiiiiihan hirveesti kaloreita. Miten mä en miettiny sillon kun niitä syötiin niin tarkemmin et mitä mä teen.. Nyt mä tiiän sen miks mä en ikinä laihdu. Luoja mä oon supertyhmä. Mut tästä opimme sen ettei sama tuu toistuun ikinä uudestaan. Siis ei ikinä. Vitsi tää tietää töitä tänä iltana. Ja onneks mä sentään kävelin pois sieltä grillauspaikalta enkä menny auton kyytiin vaikka mulle tarjottiin kyytiä. Ja kävin samalla kaupassa ostamassa pattereita et ehkä mä kulutin jo ne kalorit mut tuskin saan silti unta. Ei ois pitäny kattoo sittenkään paljon niitä kaloreita oli niissä makkaroissa.

Vitsi ei tää oo enää yhtään kivaa.. Mulla on nälkä enkä voi syödä vielä koska mun oli pakko syödä 12 työsalilla ja ruuan sulamiseen menee se 5 tuntia. Mitä mä nyt teen kun mulla on hirmunen nälkä enkä voi syödä vielä kolmeen tuntiin? Ei tää enäää oo niin kivaa kun mitä luulin tän olevan. Olin ennen vaan kateellinen kaikille jotka on laihoja ja oon vieläkin kateellinen mut koska siitä tuli tällästä helvettiä? Mitä mä teen vielä 3 tuntia ennekun voin syödä taas?

Luoja mä vihaan itteeni. Miks mä menin syömään? Miks kuuntelin mahaani, kun se valitti et sillä on nälkä? Mä en laihdu ikinä jos jatkan mahani kuuntelemista ja syön aina kun mahalla on nälkä.. Luoja mä oon ihan kauhee. Ja miksei muut anna mun lopettaa syömistä? Miksei ne nää samaa, kun mitä mä nään? Siis sitä miten lihava mä oon.

Siis luoja mä oon lihava. Ei ois pitäny sittenkään mitata mut mun maha on 76cm paksu navan kohdalta. Ja nyt mun päivä on täysin pilalla. Miks mä olin tyhmä ja menin mittaamaan? Olis vaan pitäny jättää välistä ja luottaa siihen miltä näytän peilistä katottuna.. Kun näytän paljon hoikemmalta kun sellaselta tonnikeijulta mikä mä oon. Tää tietää paljon treenaamista. Haluun päästä takas laihaks, emmä haluu olla tällänen tonnikeiju.

Luin tossa äeken suomi24 anorexia keskutelua ja törmäsin aiheeseen että mitä positiivisia asioita anorexia on saanut aikaan ja aloin miettimään.. Mutta eihän ne asiat ole mitenkään positiivisia ajatuksia terveen ihmisen näköpiirin mukaan. Joo onhan se hienoo et mahdun taas farkkuihin mihin mahduin viimeks kaks vuotta sit. Siis kaks vuotta meni siihen että sain laihdutettua itteni taas pieniin farkkuihin mitkä luultavasti on tarkotettu nuorille eikä melkein 30wee mummolle.. Mutta kun miettii tosielämän kautta niin mitä positiivista tossakaan on? Kun mun sairas mieli iloitsee vaan siitä kun mahdun pienempiin vaatteisiin vaikka kaikki on vaan isoo mun päällä eikä mikään näytä hyvälle.. Huoh emmä sillon joskus nuorena kun haaveilin vaan että vähän olis ihanaa jos olis anorexia nii emmä ajatellu että se olis tällästä helvettiä eikä oo mitään keinoo millä vois välttää ne kierteet. Vajoo vaan koko ajan syvemmälle ja syvemmälle eikä mikään auta.

Huomasin eilen illalla miten täydellinen mä jo oon. Kun mä hallitsen syömiseni ja ne ketkä valittaa etten syö tarpeeks on vaan kateellisia kun ne ei ite pysty samaan. Mä voin vaan rakastaa itteeni. Kaikki mun vanhat vaatteet mitkä ei vielä viime kesänä mahtunu päälle mahtuu taas mun päälle. Onneks en ollu hävittäny niitä vielä. Ja huomasin tossa ohimennen et vähän mulla on erilaisii hajuvesiä. Niitä on enemmän kun mitä sormilla pystyy laskeen enkä mä ees muistanu että niitä on noin paljon. Joka päivä eri tuoksu niin riittää ainakin kaheks viikoks ennenkun tarvis taas vaihtaa hajuvettä. Kauhee kun eilen illalla mietin juttuja mitä mun pitäis kirjottaa tänne mutta kun en laittanut niitä mihinkään ylös niin en nyt sit muistakkaan mitä kaikkee mun piti tänne kirjottaa. Pitää ens kerralla kirjottaa na paperille että voin lisäillä niitä tekstejä tännekkin. Kiitos, hei.

Kuuluukohan anorexiaan hiusten lähtö vai oonko mä jo niin vanha että mun hiukset lähtee sen takia? Mä en tykkää siitä että mun hiukset on ohentunu iiihan hirveesti ja vieläkin lähtee hirveitä tuppoja ihan vaan vetämällä sormet hiusten läpi. Nyyh mulla on ikävä mun pitkiä ja vahvoja hiuksia. Tarvii vissiin järjestää hiuksille hautajaiset. Ja siis huh ku mä oon taas syöny paljon. Työsalillakin söin pienen perunan ja puoli kauhallista kastiketta. Tosin se oli super pahaa kastiketta ja meinasin oksentaa sen pois joten siis kastiketta meni vähemmän kun puoli kauhallista. Ja sit ku pääsin kotiin mua vahdittiin että lämmitän ja syön perunamuusia ja nakkikastiketta. Ja mä halusin vaan kuolla pois ettei mun olis tarvinu syödä sitä. Huomenna on syötävä vähemmän. Se on lupaus ja mä hirtän itteni jos erehdyn syömään ylimäärästä.

Mä en tajuu tätä. Heti kun aloin vammaileen syömisen kanssa ni aloin näköjään vammaileen kaiken muunki kanssa. Kaiken on tapahduttava mun tahtiin tai saan jonkun ihme kohtauksen enkä puhu hetkeen kenellekkään ja vaan mulkoilen vihasesti kaikkia jotka poikkee mun rytmistä. Ja mä oon yrittäny lopettaa sen mut en vaan onnistu siinä. Mä en vaan ymmärrä miks käyttäydyn nykyään niin vaikka ennen en välittäny pätkääkään.ja tanssin muitten tahtiin. Tai siis onhan se hienoo et oon vihdoin löytäny oman tahdin tehä hommia enkä enää tanssi muitten tahtiin. Ja ei. Mä en halua enää ikinä syödä työsalilla mutta kun mua vahditaan siellä. Katotaan et otan ruokaa ja vahditaan et lautanen on tyhjä ja sit vasta annetaan lupa nousta pöydästä. Homot ohjaajat miks mun ruokailuu vahditaan vaikka muut saa syödä ihan niin paljon tai vähän kun ne ite haluu mut miks mun ruokailuu vahditaan kissojen ja koirien kanssa.

Mä niin vihaan olla tyttö. Mä en jaksa sitä kun mietin koko ajan et tarvin uusii vaatteita vaikkei kaikki mun vanhat vaatteet mahu kaappiin. Jos mä ostaisin uusia vaatteita ni mihin ihmeeseen mä ne laittaisin? Plus mä vihaan sitä kun eilen ite halusin et tilataan pizzaa ja sit mä viel söin koko pizzan ja nyt mietin vaan kuinka hirveesti mä lihoin siitä pizzasta ja miten väärin oli syödä. Olis pitäny vaan sanoo et emmä haluu pizzaa ei mul oo nälkä. Miks mä menin syömään pizzaa? Jos tää jatkuu mä en ikinä pääse mun tavote painoon.

Nyt ei todellakaan mee hyvin. Oon taas siinä pisteessä miks jouduin sairaalaan 3 vuotta sit. Mua pelottaa ihan kauheesti et joudun taas sairaalaan ja mä en halua koska siellä vahditaan joka haarukallista et se menee suuhun ja ettei sitä räitä pois vaan se on nieltävä ja sielä vaan lihoo ja vaikka kehutaan et hienoo ku on tullut kilo lisää painoo eikä kukaan ymmärrä ettei se oo ollenkaan hienoo. Se on kertakaikkiaan kamalaa. Ei niitä kiloja saa tulla lisää niitten pitää vähentyä. Mä haluun pois tästä maailmasta. Haudassa kun ei tarvis enää syödä ollenkaan eikä kukaan olis valittamassa et miks sä et syö, sun on syötävä.

Oho vähän tulee myöhässä mut en millään ehtinyt eilen kirjottaa et hyvää ystävänpäivää kaikille! Mä oon alkanu miettii et pitäiskö ryhtyy kokopäiväseks nudistiks ku mitkään siis ei minkään kokoset vaatteet pysy päällä. Ja ennen jo pelkkä s koko oli niin pieni et ei sitä saanu millään päälle ja nyt jo s koko vaatii jotain lankaa tai vyön et ne pysyy päällä. Enkä mä ees tajuu et miten s koko voi mun päällä vaatii vyön koska mä oon siis niin jumalattoman lihava et eihän mun päälle pitäis ees mahtuu koko s-koko. Tyhmä oon ku tulin kirjottaa vaik en mä oikeesti keksi mitään mitä mun pitäis tai mitä voisin kirjottaa ja aina kun kirjotan joudun pyyhkii tekstii pois koska tulee jumalattomasti kirjotusvirheitä ja niitähän mä en suostu millään hyväksymään. Kyllä mun tekstien pitää olla oikein kirjotettu ja niin että ne pystyy lukeen ilman et tarvii miettii et mitäköhän tolla tarkotettiin tai et onkohan eoi kilpsu ihan normaali ihminen kun ei sen teksteistä saa mitään selvää. Ja joo tiiän e

Siis tää on ihan kamalaa. Mä en ymmärrä miks mua on väsyttäny koko päivän vaikka nukuin hyvin viime yönä. Voiskohan tää väsymys johtuu ehkä siitä kun oon syöny ihan sikavähäsen tänään? Tai sit tää johtuu lääkkeistä mitä en usko, kun en oo vielä ottanut tän päivän iltalääkettä. Äsken jo suunnitelin et nappaan nopeesti iltalääkkeet ja sit vaan peiton alle ja silmät kiinni mut sit aloin miettii et mitä mä sit teen jos herään myöhemmin illalla enkä saa enää unta? Huomenna on kuitenkin pakko mennä työsalille. Ja vähän tuntuu oudolta kun on jo helmikuu vaikka tuntuu et vasta eilenhän oli joulu. Aika menee välillä vaan ihan supernopeesti ja välillä taas hitaammin. Vitsit ku mä oon onnellinen kun löysin tänää kaapin kätköistä lisää henkareita vaikka viel eilen illalla mietin et niitä pitää ostaa lisää ku mulla ei ollu henkaria kahelle takille mutta nyt on kaikki takit onnellisesti henkareissa ja mä voin taas hymyillä onnellisena.

Mä tein kamalan virheen ja nyt haluan vaan kuolla pois.. Varsinkin kun en pysty lupaamaan etteikö sama toistuis. Mä söin aivan liikaa ja mun paino nousi kilon! Joo tiiän ettei se paino nousu oo pysyvää mut kiloki mun mittapuun mukaan on liikaa.. Miten mä saatoin syödä niin paljon.. Mä haluun jotain lääkkeitä millä saa näläntunteen pois ilman että tarvi syödä. Tää ilta siis menee jumpatessa. Mä oon niin kamala ja huono ihminen..

Mä oon niin onnellinen että mahdun taas farkkuihin mihin mahduin kaks vuotta sitten ennenkun jouduin sairaalaan lihotettavaks. Tänää mua voi haukkua tai hakata tai muuten vaan pahoinpidellä mä en välitä koska mä oon niin onnellinen.