Ahdistaa
Luulin osaston jälkeen et nyt kaikki on helpompaa ja pystyn taas syömään normaalisti ja elämä on taas hyvin ja korjaantunut, mutta ei... Vihaan itteeni ja haluun vaan kuolla, oon taas muuttumassa läskiks.. VIHAAN itteeni... Mietin tuhansii eri tapoja miten voi kuolla ilman että kukaan huomaa et oon tappanu itteni.. Ehkä pitää kadulla palkkaa joku hakkaa mut hengiltä.. Tai sytyttää iiiihan vaan vahingossa tulipalo ja palan siinä. Kuolema olis niiiin ihanaa. Ei tarvis murehtia miten kiloja on taas tullu liikaa lisää ja vihaan itteeni aina kun erehdyn laittaan ruokaa suuhuni... Vihaan tätä. Muistan miten onnellinen olin kun pääsin osastolta ja pystyin hetken syömään ihan tavallisesti ja kaikki oli hyvin. Elämä oli pienen hetken ajan taas niiiin ihanaa ja nyt se elämä on tehny taas itsemurhan... Voi kunpa se olis tappanu mutki.. Mietin miten paljon oon taas syöny ja mietin et pitäis lähtee lenkille ja ehkä kohta taas lähenki ja mitä muuta pitää sen lenkin jälkeen tehä ja miten paljon. Sado