Miks mä ajattelen koko ajan ruokaa? Ensin tekee jotain ihan hirveesti mieli ja sit alan miettii paljon siinä on kaloreita ja meinaan oksentaa... Ja hetken päästä ajattelen seuraavaa ruokavaihtoehtoa ja tulos on aina ihan sama. Nyt kuuntelen mun itse valitsemia ana lauluja ja meinaan itkee... Kaikki on niissä lauluissa ihanan laihoja ja onnellisia. Mihin mun onni on kadonnut? En oo varmaa vuosii tuntenu itteeni onnelliseks. Aina on joku joka on jossain asemassa mua parempi ja mä jään aina sen jalkoihin. Ihan niinkun mun entinen kaveri jolla ei ollu ikinä aikaa mulle ja sit se mietti miks laitoin välit poikki... Välillä tuntuu pahalta ja meinaan pyytää siltä anteeks mut sit kun mietin ettei sillä kuitenkaan vieläkään oo aikaa mulle niin oon jättäny sen rauhaan... Ei mua kiinnosta aina olla se joka kysyy et koska nähtäis ja vastaus on aina samanlainen... "Ei mulla nyt oo aikaa... Kuukauden päästä?" Tai sit vielä pidemmän ajan päästä..
Tylsä
Ollu jo pari kuukautta sairaalassa ja mut pakotetaan syömää edelleen. Oon kyllä laihtunut parikymmentä kiloa. Mutta silti mä en tahdo syödä! Siitä vaa lihoo ja sit on lopulta niin lihava ettei kukaan tunnista. Mulla ei oo enää ees kavereita. Toisaalta mitä mä teen kavereilla? Pärjään hyvin ilmankin.
Kommentit