Miks mä ajattelen koko ajan ruokaa? Ensin tekee jotain ihan hirveesti mieli ja sit alan miettii paljon siinä on kaloreita ja meinaan oksentaa... Ja hetken päästä ajattelen seuraavaa ruokavaihtoehtoa ja tulos on aina ihan sama. Nyt kuuntelen mun itse valitsemia ana lauluja ja meinaan itkee... Kaikki on niissä lauluissa ihanan laihoja ja onnellisia. Mihin mun onni on kadonnut? En oo varmaa vuosii tuntenu itteeni onnelliseks. Aina on joku joka on jossain asemassa mua parempi ja mä jään aina sen jalkoihin. Ihan niinkun mun entinen kaveri jolla ei ollu ikinä aikaa mulle ja sit se mietti miks laitoin välit poikki... Välillä tuntuu pahalta ja meinaan pyytää siltä anteeks mut sit kun mietin ettei sillä kuitenkaan vieläkään oo aikaa mulle niin oon jättäny sen rauhaan... Ei mua kiinnosta aina olla se joka kysyy et koska nähtäis ja vastaus on aina samanlainen... "Ei mulla nyt oo aikaa... Kuukauden päästä?" Tai sit vielä pidemmän ajan päästä..
Testing
Meinaan nyt alottaa testauksen että mitä tapahtuu jos syön vaan kerran päivässä vaikka sekin on liikaa mulle. Mutta testaus! Pakko muuten mut syötetään ryhävalaaks. Ja sitä mä en suvaitse! Pitäis liikkuu vaa enemmän mutta en uskalla lähtee ulos kun mua pyörryttää. En haluu pyörtyy ulkoilessa. Onneks sisällä pystyy jumppaa. Oon tehny sellasen suunnitelman että teen vatsalihas jumppaa iltasin 300 toistoo. Ja sit voi nukkua. Toisaalta soi 300 ei riitä mutta mulla on vatsalihakset sen verra huonossa hapessa että en pysty tekee niitä. Mutta en lopeta! Viikko ja sit nostan sen 400 ja sit taas viikko kunnes oon päässy 1000. Ja en syö enää kun kerran päivässä. Lounaan tai päivällisen. Pakko syödä jompikumpi vaikka mua vahitaan että syön molemmat, mutta nyt riitti mä haluun eroon tästä sinivalaan kehosta! Tahdoin laihtua ni sit kaikki vois olla onnellisia mun puoleta eikä niitten tarvis häpeillä aina kun ne liikkuu mun seurassa. Mua on alkanu pyörryttää. Ruoka ei auta tai ainakaan se pieni määr...
Kommentit