Yksinäinen Keiju

Luin tossa äeken suomi24 anorexia keskutelua ja törmäsin aiheeseen että mitä positiivisia asioita anorexia on saanut aikaan ja aloin miettimään.. Mutta eihän ne asiat ole mitenkään positiivisia ajatuksia terveen ihmisen näköpiirin mukaan. Joo onhan se hienoo et mahdun taas farkkuihin mihin mahduin viimeks kaks vuotta sit. Siis kaks vuotta meni siihen että sain laihdutettua itteni taas pieniin farkkuihin mitkä luultavasti on tarkotettu nuorille eikä melkein 30wee mummolle.. Mutta kun miettii tosielämän kautta niin mitä positiivista tossakaan on? Kun mun sairas mieli iloitsee vaan siitä kun mahdun pienempiin vaatteisiin vaikka kaikki on vaan isoo mun päällä eikä mikään näytä hyvälle.. Huoh emmä sillon joskus nuorena kun haaveilin vaan että vähän olis ihanaa jos olis anorexia nii emmä ajatellu että se olis tällästä helvettiä eikä oo mitään keinoo millä vois välttää ne kierteet. Vajoo vaan koko ajan syvemmälle ja syvemmälle eikä mikään auta.

Huomasin eilen illalla miten täydellinen mä jo oon. Kun mä hallitsen syömiseni ja ne ketkä valittaa etten syö tarpeeks on vaan kateellisia kun ne ei ite pysty samaan. Mä voin vaan rakastaa itteeni. Kaikki mun vanhat vaatteet mitkä ei vielä viime kesänä mahtunu päälle mahtuu taas mun päälle. Onneks en ollu hävittäny niitä vielä. Ja huomasin tossa ohimennen et vähän mulla on erilaisii hajuvesiä. Niitä on enemmän kun mitä sormilla pystyy laskeen enkä mä ees muistanu että niitä on noin paljon. Joka päivä eri tuoksu niin riittää ainakin kaheks viikoks ennenkun tarvis taas vaihtaa hajuvettä. Kauhee kun eilen illalla mietin juttuja mitä mun pitäis kirjottaa tänne mutta kun en laittanut niitä mihinkään ylös niin en nyt sit muistakkaan mitä kaikkee mun piti tänne kirjottaa. Pitää ens kerralla kirjottaa na paperille että voin lisäillä niitä tekstejä tännekkin. Kiitos, hei.

Kuuluukohan anorexiaan hiusten lähtö vai oonko mä jo niin vanha että mun hiukset lähtee sen takia? Mä en tykkää siitä että mun hiukset on ohentunu iiihan hirveesti ja vieläkin lähtee hirveitä tuppoja ihan vaan vetämällä sormet hiusten läpi. Nyyh mulla on ikävä mun pitkiä ja vahvoja hiuksia. Tarvii vissiin järjestää hiuksille hautajaiset. Ja siis huh ku mä oon taas syöny paljon. Työsalillakin söin pienen perunan ja puoli kauhallista kastiketta. Tosin se oli super pahaa kastiketta ja meinasin oksentaa sen pois joten siis kastiketta meni vähemmän kun puoli kauhallista. Ja sit ku pääsin kotiin mua vahdittiin että lämmitän ja syön perunamuusia ja nakkikastiketta. Ja mä halusin vaan kuolla pois ettei mun olis tarvinu syödä sitä. Huomenna on syötävä vähemmän. Se on lupaus ja mä hirtän itteni jos erehdyn syömään ylimäärästä.