Yksinäinen Keiju

Mä en tajuu tätä. Heti kun aloin vammaileen syömisen kanssa ni aloin näköjään vammaileen kaiken muunki kanssa. Kaiken on tapahduttava mun tahtiin tai saan jonkun ihme kohtauksen enkä puhu hetkeen kenellekkään ja vaan mulkoilen vihasesti kaikkia jotka poikkee mun rytmistä. Ja mä oon yrittäny lopettaa sen mut en vaan onnistu siinä. Mä en vaan ymmärrä miks käyttäydyn nykyään niin vaikka ennen en välittäny pätkääkään.ja tanssin muitten tahtiin. Tai siis onhan se hienoo et oon vihdoin löytäny oman tahdin tehä hommia enkä enää tanssi muitten tahtiin. Ja ei. Mä en halua enää ikinä syödä työsalilla mutta kun mua vahditaan siellä. Katotaan et otan ruokaa ja vahditaan et lautanen on tyhjä ja sit vasta annetaan lupa nousta pöydästä. Homot ohjaajat miks mun ruokailuu vahditaan vaikka muut saa syödä ihan niin paljon tai vähän kun ne ite haluu mut miks mun ruokailuu vahditaan kissojen ja koirien kanssa.

Mä niin vihaan olla tyttö. Mä en jaksa sitä kun mietin koko ajan et tarvin uusii vaatteita vaikkei kaikki mun vanhat vaatteet mahu kaappiin. Jos mä ostaisin uusia vaatteita ni mihin ihmeeseen mä ne laittaisin? Plus mä vihaan sitä kun eilen ite halusin et tilataan pizzaa ja sit mä viel söin koko pizzan ja nyt mietin vaan kuinka hirveesti mä lihoin siitä pizzasta ja miten väärin oli syödä. Olis pitäny vaan sanoo et emmä haluu pizzaa ei mul oo nälkä. Miks mä menin syömään pizzaa? Jos tää jatkuu mä en ikinä pääse mun tavote painoon.