Ahdistaa se kun uni ei meinaa tulla millään iltasin. Aamulla on kuitenkin noustava ylös. Mut kaippa mä oon liian lihava ja nukkumatti pelkää mua. Toisaalt mul on kyl nukahtamis lääkkeitä mut emmä haluu napsii mitään lääkkeitä. Joskus sitä vaan miettii et kumpa vaan vois nukahtaa lopullisesti pois tästä maailmasta. Ja moon outo. Nyt oon alkanu jo haaveileen äänieristetystä kopista mihin ei kuulu mitään ääniä sen kopin ulkopuolelta. Ja mieluiten sellanen mihin ei tuu edes happea. Voisin vaan nukkua pois tästä maailmasta. On ihan sika ärsyttävää kun nyt vaan haaveilen kuolemisesta vaikka ennen haaveilin aina kesästä ja rannasta ja kavereitten kanssa vietetystä ajasta. Mihin ne haaveet kuoli? Kuka ne tappo?
Tekstit
Mua ärsytttää yks työkaveri.. Kun lääkärit päätti etten saa mennä ainakaan vähään aikaa töihin joten mut laitettiin eläkkeelle ja onneks sain paikan yheltä työsalilta ja sielä yks ämmä kysy mult et mitä mä siel teen.. Miksen hanki oikeeta työpaikkaa? Kun mähän oon niin terve.. Eli siis on tervettä vihata sitä että syö? Ja sen syömisen takia miettii miljoonia eri vaihtoehtoja millä vois tappaa ittensä. Jos vois vaihtaa sairauksia toisen ihmisen kans edes päiväks ni ilo mielin luovuttaisin tän mun syömishäiriön. Koska siis tää on ihan kamalaa.. Mun tekee hirveesti mieli jätskiä, on tehny koko päivän, mut emmä voi syödä jätskiä kun siinä on niin kamalasti kaloreita! Äh ja nyt mua alko ahdistaan se kun ohjaaja ehdotti mulle päivällä et joku päivä mennää kahestaa kiertelee kaupungille, käydää vaik kirppiksellä ja sit syödään jätskiä. Joo siis ei tossa ideassa oo mitään vikaa, mut miks siihen piti vetää toi syöminen? Miks kaikki haluu vaan lihottaa mut? Pitää mut lihavana, että ne vois olla
Jee, sain vihdoin ja viimein vaa'an takasin. Ja vähän oon taas ylpee itestäni. Kun kävin vaa'alla ja pelkäsin että oon lihonu pari tonnia mut olinki laihtunu melkein 10 kiloa paris kuukaudes! Mut toisaalta kun miettii niin miks vaan 10 kiloa? Oisin voinu laihtuu vaik 20 kiloo.. Ja kun mietin tota niin en enää ookkaa nii ylpee itestäni.. Loppuukohan tää laihdutus pakko koskaan? Ja jos loppuu ni mikäköhän on sitten se paino mihin oon tyytyväinen? Onneks ne ei enää vahdi töissä sitä paljonko ruokaa ottaa kunhan sitä vaan ottaa. Mut siis puol kauhallista riisiä ja jotain lihakastiketta.. Vaik ei sitä kastiketta kyl tullu edes puolta kauhallista mutta silti. Ja olin vielä idiootti. Miks menin keittiön oven lähelle? Kun jos en olis menny niin kukaan ei varmaan olis reagoinu siihen etten oo syömäs. Mut tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Löysin mun vanhan päiväkirjan. Ja mä kun luulin et tää syömisvammailu on ihan uus juttu.. Eikä tos päiväkirjas oo kun vaan kaks tekstiä. Eka teksti on kirjotettu vuonna 2009 ja toine 2010.. Eli oon jo sillon ollu jo pahasti sairas. Ensin mietin et laitan ne tekstit tänne, mut sit mietin uudestaan ja totesin etten ehkä sittenkään. Ne kun on jollain tavalla henk.kohtasia eli siis sellasia mun omia juttuja mitä en haluu kenenkään tietävän. Mua ahdistaa kun en osaa ite laittaa ollenkaan ruokaa. Eli siis pitää syödä valmis mikroaterioita. Ja luoja kun noissa aterioissa on kaloreita. Ärsyttää kun mies yrittää estää mua lähtemästä lenkille. Perusteena se et "sun lihakset ei kehity.." Mä en edes halua mitään lihaksia! En käy lihasten takia lenkeillä vaan yksin ja ainoastaan sen takia että laihtuisin.
Mä en vaan ymmärrä millä perustella mulle luokiteltiin anorexia. Kun mähän vaan yritin laihduttaa pari kiloa. Ja siis eiks se oo ihan normaalia että varmaan jokainen ihminen on ainakin kerran elämässään laihduttanu? Mitä mä tein että mulla olikin yht äkkiä muka sairaus? Mitä pahaa siinä on että laskee tarkasti kalorit ja varoo ettei ne ylitä tiettyä lukua? Ja päälle vähän liikkuu. Siis mun mielestä on täysin tervettä ja normaalia tollanen toiminta. Ja kun olin masennuksen takia pari vuotta sairaalassa ja sielä aloin laihtua niin loppuajasta hoitajat vaan valitteli sitä kun en laihtunut tarpeeks että ne olis voinu laittaa mut syömishäiriö polille... No en tiettykään laihtunut kun mähän oon siis täysin terve nuori nainen. Tosin pakko laittaa tähän vielä yks mun thinspo kuvista. Tiiän ettei se oo kummonen mutta mun ehdoton suosikki silti. Vielä joku päivä mäkin haluun näyttää tolta!
Mä en vaan voi käsittää miten mulla voi olla vieläkin nälkä vaikka oon syöny iiiihan kamalasti. 14.00 söin mikroaterian mikä sisälsi 5 lihapullaa ja varmaa 2 dl tai vähemmän perunamuusia. Ja sen lisäks oon syöny 2 pingviini tuuttia. Mä en voi tolla ruokamäärällä koskaan laihtua. No onneks mul on vaa pari jätskiä jäljellä eli vielä pari päivää pitää mutustella jätskejä ja sit ne loppuu. Huh.. Kyl mä ehkä kestän sen vaikka onkin hirmu kamalaa..
Miks mä söin työsalilla? Ja vielä omasta tahdostani? Mulla on pakko olla päässä jotain pahasti vialla.. :( Vaik no toisaalta söin vaan yhen pienen pienen perunan mut tuntu et lihoin siitä tyyliin 1000 kg.. Ja se oli viel ahdistavampaa kun ei päässy heti syömisen jälkeen liikkumaan vaan piti jäädä tekeen töitä. Mä en siis koskaan tuu laihtuun. Mut on tuomittu kärsii tässä ylilihavassa kropassa koko mun loppuelämä. Ei mitään mahollisuutta laihtua. Ja muistan kun aamulla erehdyin vielä miettimään että pisäiskö nopeesti napata jotain syötävää kun mua pyörrytti mut luojan kiitos en kuitenkaan sortunut siihen. Oon miettiny aikasemminki että pitäisköhän luoda itelleen säännöt et miten päivän aikana kuuluu elää ja syödä. Muutama vuosi siihen menikin mut vihdoin eilen illalla sain kirjotettua lapulle sääntöjä. Eihän niitä oo vielä kun vaan pari mut en keksiny illalla enempää. Joten kaikki kiltit ihmiset kertokaa mulle lisää hyviä sääntöjä mitä voin lisäillä tohon mun listaan. Kun siinä on va
Vitsi ku mä oon onnellinen ja täysin tyytyväinen itteeni. Jaksoin taas raahautuu lenkille vaik mul oli melkein kuukauden tauko kun en muka jaksanu millää lähtee.. Plus oon syöny tänää vaa 300 kcal.. No tuskin se hyödyttää koska oon syöny ihan kamalasti herkkuja viime päivinä. Mut kyl mä laihdun vielä. Ei vaan saa luovuttaa. Ja joo tiiän ja ymmärrän sen ettei laihduttaminen oo aina kivaa tai helppoo mut silti ei saa luovuttaa! Ah ja sain vihdoin ja viimein täytettyy netis asumistuki hakemuksen.. Ei se oo kun noin kuukauden myöhäs mut nyt se on silti tehty, En vaa tykkää täyttää mitää kelan lappuja missään koska en ymmärrä niistä oikeesti yhtään mitään. Tai tiedä mitä niihin pitäis laittaa. Oon kai tyhmä..
Siis vitsi kun mä olen huono ihminen.. En ymmärrä miten muut kestää mua. :( Tänäänki oli psykpolilla aika ja siel oli ihan kivaa... Mut sen jälkee kun olin tulossa kotiin ni mun alko yht'äkkiä tekeen mieli sipsuja. Ja mä VITUN IDIOOTTI menin kauppaa ja ostin niitä. No sit pääsin kotiin ja meni tunti niin olin syöny jo puol pussia.. :( Mä en vaan ymmärrä miten mä saatoin! Toisaalta kai onneks en oo muuta tänään sitten syönytkään.. :D Ja mua pelottaa sekin kun hoitaja määräs mut lääkärille parin viikon päästä. Eikä siinä muuten mitään mutta MIES lääkäri. Joo siis varmaan se on hyvä lääkäri mutta enpä usko että se pystyy ikinä ymmärtään mun ongelmia. Tai no ehkä sittenkin kun se näkee millanen sinivalas oon. Suosittelee varmaan jotain laihdutusleikkausta.
Siis vitsi kun mua pelottaa huominen.. Toivoisin et se olis ohi jo. Huomen on taas aika hoitajalle eikä siinä muuta mitään mutta kun mun äiti tulee sinne kanssa. Eikä se tiedä et mun anorexia on taas pahentunu.. Eikä nyt puhuta vaan pienestä pahenemisesta kun tilanne on tällä hetkellä se etten mä halua syödä tai juoda enää yhtään mitään. Eli siis ah, ihana anorexia. Mä niin alan vihaan sitä kun ei enää pysty laittaaa mitään suuhunsa ellei tiedä paljon siinä on kaloreita. Ja sit se ainanen kalori raja. Mitään missä on 200 tai enemmän kaloreita niin jää kiltisti hyllylle odottamaan jotain toista. Ja joo, siis tiiän että jos laihduttaisin terveellisesti mulla ei olis näin pahaa ongelmaa noitten kalorien kanssa. Ja ärsyttää kun töissä pomot on muka huolissaan siitä kun en suostu syömään. Niitä varmaan ärsyttää kun ne joutuu tulee joka kerta hakeen mut syömään ja kun ne hakee ne saa kertoo mulle viiden minuutin mittasen tarinan tai faktan että miks mun pitää tai kannattaa syödä ennenkun