Yksinäinen Keiju

Mua pyörryttää eikä mikään auta. Tiiän pitäis olla sängyssä makaamassa mut vähä se kuluttaa vähän kaloreita. Pitäis oikeestaan seistä se kuluttais enemmän kaloreita mutta sit mä en pystyis kirjottaa koska tää pöytä on niin matala. Huoh, kaikki on mua vastaan tänään. Muuttuuko tää joku päivä helpommaks? Ja millä tavalla? Ja koska? Ja ei, mä en ala syömään. Mun on pakko oikeesti vaan laihduttaa ja laihduttaa. Mä en oikeesti tuu koskaa oleen niin laiha kun mitä mä haluisin olla. Mä oon vaan laihduttanu mutta teen vissiin jotain väärin koska mä en laihdu vaan mä vaan lihon.. Vaaka näyttää joka kerta edelliskertaa että oon saanu taas kilon tai pari lisää! Mä haluun tappaa itteni sen takia! Olis niin paljon helpompi vaan leijailla enkelinä tuola taivaalla. Päästä eroon tästä kaikesta.

Mua pelottaa. Haluun pois tästä pelosta. Pelottaa syödä, kun koko ajan pitää miettii että kuinka paljon lihoo siitä mitä laittaa suuhunsa.. Olis helpompi olla jo kuollu, liidellä taivaalla pienenä keijuna. Mietin että olisko mun sittenki helpompi olla sairaalassa mutta ei emmä sinne halua, siellä en saa laihduttaa ja mun on laihduttava vielä 20 kg.. Siis vähintään. Pakko rajottaa syömistään huomattavasti. Ei tästä muuten tuu vittuakaa... Kun ei se 20 kg lähe ihan vaan sormia napsauttamalla vaan sen eteen on tehtävä töitä.

Mä haluun kuolla pois! Söin tänä vappuna 6 munkkia enkä miettiny yhtään että vähänkö ne lihottaa. Miten mä saatoin olla niin tyhmä? Onneks en kuitenkaan syöny kaikkia samana päivänä vaan söin 2 per päivä mutta silti! Enkä pääse edes lenkille kun mun selkä on ihan palasina eikä se anna mun liikkua. Typerä selkä. Tai no ehkä se on palasina sen takia kun oon niin lihava... Ei siitä oo varmaa kivaa kannatella sitä rasvamäärää mikä mussa on. Mutta kun mä en vaan laihdu millään. Enkä saa ees olla syönättä vaan mua vahditaan että syön vähintään kerran päivässä. Miksei kukaan ymmärrä että mun on oltava syömättä että voisin laihtua edes vähäsen. Emmä siihen kuolis!