Yksinäinen Keiju

Joku päivä mä vielä parannun tästä helvetistä..

Siis miten mä oon voinu olla näin laiska ja aikaansaamaton, kun en oo töitten jälkeen käyny lenkillä niiku normaalisti mulla on ollu tapana tehä vähintään tunnin lenkki töitten jälkeen. Huoh mä niin vihaan itteeni. En uskalla edes käydä vaa'alla se näyttää varmaa saman verran ku mitä se näyttäis jos viis ryhävalasta laitettais vaa'alle. Mä iiiiihan vaan pikkusen vihaan itteeni. Mut ehkä mä opin tästä eikä tää toistu. Mä ainakin lupaan yrittää. En ikinä anna itelleni anteeks siis en ikinä jos tää toistuu vielä kerran. Se on sit eriasia jos on 40 asteen kuumeessa eikä jaksa edes jumpata ja mulle on muutenki opetettu pienestä asti ettei kipeenä saa rehkiä mut se on kuitenki niin eriasia. Mä haluun vaan jostain nappeja millä saan itteni laihtumaan.

Mä en enää tiedä miten kestän tätä kaikkea. Kuulin just et mun isä on kuollut syöpään eilen ja nyt en vaan osaa lopettaa itkemistä. Ja ärsyttää kun joku on koko ajan vieressä vahtimassa että syön. Mä en haluu syödä, mäki haluun vaan kuolla pois. Huoh miten ihminen voi olla näin hajalla? Varsinkin kun pelkäsin isääni, se aina riehu siis heitteli tavaroita humalassa ja huusi. Ja nyt se on kokonaan pois enkä osaa lopettaa itkemistä.

Huoh päätin just et nyt alkaa syömislakko. En syö muuta kun työsalilla sen pakollisen aterian mistä heitän vähintään puolet roskiin. Mun on pakko laihtua keinolla millä hyvänsä. Liikuntaaki vois lisätä vaikka kävelen töihin eli n. puolen tunnin lenkki ja välillä kävelen myös takas kotiin ja teen vielä yöllä 150 vatsaa, 50 kyykkyyn ylös, 50 selkää. Noitakin vois vähän lisäillä. Yritän vaan löytää sen maksimi rajan missä alkaa lihaksiin sattuu niin paljon ettei pysty tekeen enempää vaikka haluis. Joku päivä mä vielä löydän sen rajan..

Elämä on perseestä. Kuulin just että mun isällä on suolistosyöpä. Ja sitä ei saada kokonaan leikattua pois. Miks joka vuosi tapahtuu jotain kamalaa? Ja nyt vaan odotan sitä et sairaalasta soitetaan että mun isä on kuollu. Viimeset 5 vuotta on joku kuollu vähän ennen joulua ja silti pitäis iloita joulusta. Elämä on tosi reilua.

Mä niin vihaan äitiäni. Se aina kuvittelee et se on oikeessa, et se tietää kaiken mun elämästä ja et se voi määräillä ihan miten se ite tykkää. Se ei koskaan kysy multa et miten asiat oikeesti on vaan kuvittelee aina tietävänsä mun elämästä kaiken koska mä oon sille vaa se 3 vuotias lapsi ketä sen on pakko hoivaa. Se luulee vieläkin voivansa komennella mua, se ei ymmärrä et oon ollu jo 10 vuotta yli 18 ja osaan ite päättää elämästä. Emmä tarvi äidin neuvoja joka asiassa. Ja se väittää et se on vaan huolissaan mut ei se ainakaa sitä oo, mä vaan pilaan sen maailman kuvaa elämällä eri tavalla ku miten se haluis mun elävän. Pitäis vaan kuolla pois ni ei tarvis enää kestää sitä mite se on kokoajan arvostelemassa ja neuvomassa miten mun pitää elää mun elämää.

Mä oon nii yksin. Mulla on onneks oma maailma mihin voin paeta sitä yksinäisyyttä mut olis kiva jos olis joku juttu kaveri. Joku joka tietää millasta on kärsiä syömisongelmista. Mut mistä sellasen löytää? Ehkä mä löydän sen sillä et lopetan vihdoin kokonaa syömisen. Syön korkeintaa vaa purkkaa vaik siinäki on kyl kaloreit mut hei, missä ei olis? Tylsää ku kävin tänää psykologil ajatuksena puhuu vanhoista huonoista kokemuksista ja muistoista ni sain jotenki sieltä vaan syömispäiväkirjan ja ohjeet et täytäppä tätä. Emmä haluu et kukaa tietää mitä ja miten paljon mitäki syön joten ehkä vaan keksin sinne jotain mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kyllä mä valehdella osaan.

Huoh mä en tee mitään oikein. Mulle ei lääkäri tuu koskaa sanoo niit pelastavii sanoja et mä kuolisin. Oon ikuisesti tässä läskissä kropassa eikä kukaan auta. Mä en voi edes laihduttaa kunnolla ku koko ajan joku on vahtimassa että syön. Mä niin vihaan tätä maailmaa. Miks täälä on pakko elää? Miks on pakko syödä?

Mä haluun vaan tappaa itteni. Mä en haluu syödä enää ikinä yhtään mitään. Oon niin lihava eikä kukaan haluu auttaa mua laihtuun. Kesäki on kohta ja pitäis olla biitsi kunnossa mut mulla menee semmoset vuosi ehkä enemmänki ennenku oon biitsi kunnossa. Kohta mulle varmaan alkaa kasvaa kärsä ni pääsen Korkeesaaree norsuna esille.. Miks yleensäkkään pitää syödä? Ajatelkaa jos ei tarvis syödä ni kukaan ei kärsis nälänhädästä. Kaikilla olis kaikki hyvin.

Oih vähän mä uneksin omakotitalosta tai talosta missä olis oma autotalli. Vähän olis ihanaa sulkee ovi ja maholliset ikkunat ja käynnistää auto ja mennä makaan pakoputken viereen ja hengitellä rauhassa pakokaasuja ja sit nukkuu ikuista unta. Vähän se olis täydellistä. Ei tarvis murehtii enää sitä miten läski oon, vois vaan nukkua ikuisesti. Ja ehkä pääsis johonkin paikkaan missä olis hyvä olla eikä tarvis murehtii joka päiväsistä asioista ja huolista. Tuskin mua kukaan kaipaamaankaan jäis. Oon ikuisesti yksin ja oon jo hyväksyny sen.

Huoh mä haluun tappaa itteni tai jonkun perheenjäsenen kun mut pakotettiin syömään pizzaa.. Vahdittii jokaista suupalaa et syön sen. Onneks ei sentään koko pizzaa ollu pakko syödä ja onneks pääsin lenkille heti sen pizzan jälkeen vaikkei porukka tykänny et lähen. Musta on taas tullu läski mä tahon takas entisiin mittoihin.. Nyt painan 65 g eli oon hirvee läski. Haluisin takas siihen 55 kg koska sillon mahtu kaikki vaattteet huoletta päälle. Ei tarvinu miettii et oon niin läski ettei nää housut mee kiinni tai tää paita puristaa ei tää mahdu. Antakaa mun jumalauta laihtuu takas. Tai antakaa mun kuolla pois. Mitä pahaa siin olis jos vaan kuolisin? Se olis mulle ja kaikille muille helpompaa jos olisin pois tästä maailmasta. Kenenkään ei tarvis vahtii et syön eikä mun tarvis salassa oksentaa kaikkee ruokaa pois mitä syön.

Mä niin vihaan tätä. Miks mulle pitää valehdella et oon laihtunu vaik todellisuudessa oon niin läski et elefanttiki jää toiseks? Haluun vaan tappaa itteni. Vihaan olla näin lihava.. Vihaan kun joka päivä pitää itkee ja syödä. Mun ei enää anneta olla syömättä sanotaan vaan et haluunko takas osastolle? Mitä väliä millään on, mä tahdon vaan laihtua. Mua hävettää kulkee ulkona ku ei mitkään vaatteet peitä mun läskejä. Kaikki vaan nauraa selän takana et "kattokaa mikä norsu. mistäköhän se on karannu?" Mä mielummi tappaisin itteni jos vaa voisin mut multa on otettu pois kaikki millä voi vahingoittaa itteensä. Mun ei anneta tehä mitään mua vahditaan koko ajan. Vihaan sitä että pitää syödä 2 kertaa päiväs vaik mielelläni en söis ollenkaan. Tahon takas nii laihaks tai laihemmaks ku mitä olin enneku jouduin osastolle. Se olis niin unelmaa. Miks pitää syödä? Se vaan lihottaa..