Tänää alko uus karkkilakko. Katotaan miten kauan pystyn pitään kiinni siitä. Siitä tulee hankalaa kun mun mies on koko ajan tunkemassa mulle suklaata.. Mut tällä kertaa mä oon vahva. Pidän kiinni karkkilakosta enkä sorru miehen yrityksiin syöttää mulle suklaata. Outoo et nyt haluan pitää karkkilakkoja vaikka en oo koskaan aikasemminkaan pitäny. Pienenä vinguin äidiltä koko ajan karkkipussia. Ja nykyään vaan nappaan kaupasta pari pientä suklaalevyä mut nyt se on loppu. Ainakin loppukuuks. 

Ja kaikki ketkä yrittää tunkee mun suuhun suklaata on vaan kateellisia koska ne ei ite pysty oleen erossa herkuista. Mutta mä oon vahva ja pystyn siihen. Mulle ollaan vaan kateellisia. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tylsä

Ei näin

ei unta