Luin tossa äeken suomi24 anorexia keskutelua ja törmäsin aiheeseen että mitä positiivisia asioita anorexia on saanut aikaan ja aloin miettimään.. Mutta eihän ne asiat ole mitenkään positiivisia ajatuksia terveen ihmisen näköpiirin mukaan. Joo onhan se hienoo et mahdun taas farkkuihin mihin mahduin viimeks kaks vuotta sit. Siis kaks vuotta meni siihen että sain laihdutettua itteni taas pieniin farkkuihin mitkä luultavasti on tarkotettu nuorille eikä melkein 30wee mummolle.. Mutta kun miettii tosielämän kautta niin mitä positiivista tossakaan on? Kun mun sairas mieli iloitsee vaan siitä kun mahdun pienempiin vaatteisiin vaikka kaikki on vaan isoo mun päällä eikä mikään näytä hyvälle.. Huoh emmä sillon joskus nuorena kun haaveilin vaan että vähän olis ihanaa jos olis anorexia nii emmä ajatellu että se olis tällästä helvettiä eikä oo mitään keinoo millä vois välttää ne kierteet. Vajoo vaan koko ajan syvemmälle ja syvemmälle eikä mikään auta.
Tylsä
Ollu jo pari kuukautta sairaalassa ja mut pakotetaan syömää edelleen. Oon kyllä laihtunut parikymmentä kiloa. Mutta silti mä en tahdo syödä! Siitä vaa lihoo ja sit on lopulta niin lihava ettei kukaan tunnista. Mulla ei oo enää ees kavereita. Toisaalta mitä mä teen kavereilla? Pärjään hyvin ilmankin.
Kommentit