Luin tossa äeken suomi24 anorexia keskutelua ja törmäsin aiheeseen että mitä positiivisia asioita anorexia on saanut aikaan ja aloin miettimään.. Mutta eihän ne asiat ole mitenkään positiivisia ajatuksia terveen ihmisen näköpiirin mukaan. Joo onhan se hienoo et mahdun taas farkkuihin mihin mahduin viimeks kaks vuotta sit. Siis kaks vuotta meni siihen että sain laihdutettua itteni taas pieniin farkkuihin mitkä luultavasti on tarkotettu nuorille eikä melkein 30wee mummolle.. Mutta kun miettii tosielämän kautta niin mitä positiivista tossakaan on? Kun mun sairas mieli iloitsee vaan siitä kun mahdun pienempiin vaatteisiin vaikka kaikki on vaan isoo mun päällä eikä mikään näytä hyvälle.. Huoh emmä sillon joskus nuorena kun haaveilin vaan että vähän olis ihanaa jos olis anorexia nii emmä ajatellu että se olis tällästä helvettiä eikä oo mitään keinoo millä vois välttää ne kierteet. Vajoo vaan koko ajan syvemmälle ja syvemmälle eikä mikään auta.
Testing
Meinaan nyt alottaa testauksen että mitä tapahtuu jos syön vaan kerran päivässä vaikka sekin on liikaa mulle. Mutta testaus! Pakko muuten mut syötetään ryhävalaaks. Ja sitä mä en suvaitse! Pitäis liikkuu vaa enemmän mutta en uskalla lähtee ulos kun mua pyörryttää. En haluu pyörtyy ulkoilessa. Onneks sisällä pystyy jumppaa. Oon tehny sellasen suunnitelman että teen vatsalihas jumppaa iltasin 300 toistoo. Ja sit voi nukkua. Toisaalta soi 300 ei riitä mutta mulla on vatsalihakset sen verra huonossa hapessa että en pysty tekee niitä. Mutta en lopeta! Viikko ja sit nostan sen 400 ja sit taas viikko kunnes oon päässy 1000. Ja en syö enää kun kerran päivässä. Lounaan tai päivällisen. Pakko syödä jompikumpi vaikka mua vahitaan että syön molemmat, mutta nyt riitti mä haluun eroon tästä sinivalaan kehosta! Tahdoin laihtua ni sit kaikki vois olla onnellisia mun puoleta eikä niitten tarvis häpeillä aina kun ne liikkuu mun seurassa. Mua on alkanu pyörryttää. Ruoka ei auta tai ainakaan se pieni määr...
Kommentit