Tylsä

Masentaa jälleen kerran... Tai no masentaa ja ahdistaa. Tuntuu oikeesti iiihan kauheelta, kun muut odottaa jotain tapahtuvaks ja vaikka yrittää kertoo et ei pysty, ei jaksa edes yrittää niin saa vaa huudot siitä miten paska on... Miten ei ansaitse mitään... Ja muut ihmiset jaksaa kyllä muistuttaa et "mä oon tehny sitä ja sitä ja sä et tee mitään!!" En tee, en jaksa kiinnostuu mistään... Ja jos kiinnostun jostain, saan huudot siitä et oon kiinnostunu jostain ihan väärästä asiasta. On se hyvä että muut ihmiset voi päättää mitä mun pitäis jaksaa tehä, miten mun pitäis jaksaa elää... Ja kuka kertoo niille etten jaksa oikeesti? Tai sit jos alan tekeen jotain ni huudetaan että teen sen väärin ja kaikki on taas päin helvettiä... Haluun oman yksityisen huoneen mihin kenelläkään ei ole pääsyä, lukitsen itteni sinne, enkä koskaan, en ikinä tuu pois. EN!! Huomannu itestäni muutenkin sen että oon taas sulkeutumassa itteeni... Olin hetken ilonen ja onnellinen ja kaikki oli ihanaa ja kun kertoo jostain ihanasta asiasta toiselle, jollekkin johon luulee voivansa luottaa, ja se neuvoo enemmän ja enemmän miten pitäis tehä, miten mikään mitä oot edes ajatellu tehä ei kuulosta oikeelta eikä hyvältä. Ja sit kysytään kun ei haluu sanoo enää sanaakaan, ei jaksa sitä alaspainettuu olotilaa, "mikä sulla nyt on?" Ja onhan sekin toisaalta ihanaa että kaverit laittaa edes viestiä, mutta entä kun ei jaksakkaan vastata mitään? Ei oo mitään kerrottavaa ja vaikka olis niin on sen verran väsyny ettei vaan jaksa... Tiiän että se on huono asia muurata muuria ympärilleen mut vittuako sillä oikeesti on väliä? Kuka välittää siitä mitä teen? Ketä kiinnostaa? Aivan, ei ketään... Oon mielummin ikuisesti yksin kun yksin kavereitten keskuudessa... Kukaan ei ainakaan tuijota ja mieti miten läski oikeesti oon vaikka väitetään että oon laiha... Ja ei, en ala jauhaan tosta sen enempää, vaihdan vaatteita, laitan aurinkolasit silmille, lähen lenkille ja itken...