Mä oon heikko. Sorrun taas helposti muitten tahtoon kun ne tahtoo että mä syön. Mutta lenkkeilyä mä en lopeta. Mä meen lenkille vaikka mut olis sidottu sänkyyn. Mä oon jo iso ihminen eikä mua voi määräillä! Pitää vaan löytää itestä se tahto uuteen paastoon niin jaksan taistella vastaan. Toisaalta oon vaihtanut ruuat siihen kevyimpään mahdolliseen vaihtoehtoon. Ihanaa kun jään taas tänään yksin, voin taas tehä piiiiiiitkän lenkin. Ja sen päälle kuntopiirin eikä kukaan saa tietää siitä.
Miksi
Miksi en kelpaa itelleni tälläsenä? Mitä teen väärin? En voi oikeasti syödä enää. Mut pakotetaan syömään vaikka en haluaisi. Itken joka ilta itseni uneen. Vihaan itteeni ja mietin miten voisin tappaa itteni. Ei mua jäis kukaan kaipaamaan.
Kommentit