Mä oon heikko. Sorrun taas helposti muitten tahtoon kun ne tahtoo että mä syön. Mutta lenkkeilyä mä en lopeta. Mä meen lenkille vaikka mut olis sidottu sänkyyn. Mä oon jo iso ihminen eikä mua voi määräillä! Pitää vaan löytää itestä se tahto uuteen paastoon niin jaksan taistella vastaan. Toisaalta oon vaihtanut ruuat siihen kevyimpään mahdolliseen vaihtoehtoon. Ihanaa kun jään taas tänään yksin, voin taas tehä piiiiiiitkän lenkin. Ja sen päälle kuntopiirin eikä kukaan saa tietää siitä.
Tylsä
Ollu jo pari kuukautta sairaalassa ja mut pakotetaan syömää edelleen. Oon kyllä laihtunut parikymmentä kiloa. Mutta silti mä en tahdo syödä! Siitä vaa lihoo ja sit on lopulta niin lihava ettei kukaan tunnista. Mulla ei oo enää ees kavereita. Toisaalta mitä mä teen kavereilla? Pärjään hyvin ilmankin.
Kommentit