Tylsä

Nyt ei taaskaa mee hyvin... Oon jonossa osastolle ja sinä aikana on käytävä terkal kerran viikossa ja sit jollain psykologilla mut ei ne tunnu auttavan... Haluun vaan kuolla... Kuolla pois, ei mua kukaa jäis oikeesti kaipaa. Tai no vanhaa mua ehkä mut nykyään ei ees kaverit välitä musta. Pitää mennä joka paikkaa eikä kukaa ees kysy enää multa mitä mä haluan! Tai no ei oo ikinä ees kysyny paitsi ehkä yks ihminen ja nykyään muutenkin kaikki kaverit kysyy multa et mitäs sit tehtäis? miks mun on oltava se joka päättää kaikki? Oon muutenkin niin, oikeesti niin heikko vointinen, ei mun ajatukset jaksa toimii, vihaan vaan itteeni ja haluun kuolla. Haluun pois tästä maailmasta. En haluu osastolle koska pelkään et alan syömää siel taas. En halua syödä. Ja toinen mitä pelkään mistä melkein kaikki puhuu on se et joudun eläkkeelle. Oon vasta 25 ja silti jo eläke jonossa jos sen nii voi sanoo... Kiva sit soittaa äitille jos joudun sen osasto jakson jälkee eläkkeelle ja kertoo äitille et "moi äiti. mitäs sulle kuuluu? ai mullekko... Jouduin jäämää eläkkeelle, en saa mennä enää töihi.." Ei se sovi äipälle. Varsinkaa nyt ku äippä kuvittelee ja toivoo et etin jonku malli koulun ja alan tekee jotai mallin töitä.

Mut elämä on sitä mitä se on. Myöhästä se enää on itkee, virheet on tehty enkä meinaa silti alkaa syömää. En syö edes osastolla. En syö en!! Tai jos osastollaki pystyis syömää vaa yhen leivän per vuorokausi mut pahasti epäilen ettei se onnistu. Mitä pitää tehä ettei osastolla tarvi syödä? Auttaaks jos sanoo et on huono olo, syön kohta? Ja muita ehdotuksii saa heittää otan kaikki vinkit vastaan. En kestä tätä odottamista, haluun vaan kuolla jo. Kuolla pois, unohtuu...