Mä oon aina pelänny puhelmessa puhumista. Mut nyt oon voittanu senki pelon. Uskalsin soittaa parista lakusta josta tuli jo huomautuw laskuja että mitä hittoo nää on jo maksattu. Ja sit ne molemmat vaa totes että joo hyvä oot maksanu ne näkyy meilläkin. Huokasin vaa helpotuksesta koska mulla ei ois ollu rahaa maksaa niitä uueestaan. Mun päivä oli kyllä tässä. Pakko päästä nukkuun
Tylsä
Ollu jo pari kuukautta sairaalassa ja mut pakotetaan syömää edelleen. Oon kyllä laihtunut parikymmentä kiloa. Mutta silti mä en tahdo syödä! Siitä vaa lihoo ja sit on lopulta niin lihava ettei kukaan tunnista. Mulla ei oo enää ees kavereita. Toisaalta mitä mä teen kavereilla? Pärjään hyvin ilmankin.
Kommentit