Kävin vihdoin ja viimein Niemikoti säätiön asunnonvuokraus haastattelussa. Jippii se asia etenee eli siis me ei jäädäkkään koditomiks. Mä tosin luulin aamulla etten löydä sinne mut kysyin vähän neuvoja ja sit kuitenki löysin. Syön tänää vaa yhen sienikeiton, sen kaloreita en muista mut ei niit oo kauheesti.
Miksi
Miksi en kelpaa itelleni tälläsenä? Mitä teen väärin? En voi oikeasti syödä enää. Mut pakotetaan syömään vaikka en haluaisi. Itken joka ilta itseni uneen. Vihaan itteeni ja mietin miten voisin tappaa itteni. Ei mua jäis kukaan kaipaamaan.
Kommentit