Ei täs oo mitään järkee enää... Ensin oli ihanaa ku tiesi miten vähän syö päivässä ja tiesi et laihduttaa vaikka väkisin muutaman kilon mut hei, missä on se loppu? ku eiks kaiken pitäis jossain vaheessa loppua? Tahdon vaan mielummin kuolla pois kun kärsii tästä enää. Mitään ei saa syödä ellei siihen oo kysytty lupaa. Ja jos syöt voit vihaa itteees ja läskejäs maan rakoon asti. Kukaan ei sua pelasta, ei kukaan. Tiiän et oon kohta taas osastolla mut ehkä sielä taas oppis syömää ja pääsis edes vähäks aikaa eroon tästä helvetistä, mä en oikeesti jaksa. Ei ketään kiinnosta, ei kukaan välitä. Oon täysin yksin, teen kaiken yksin ja toivon et jossain on joku ihminen joka haluis tehä juttuja mun kanssa. Mut ei. Kaikki kaverit haluu vaa käydä syömässä tai kahvilla ja sit ne suuttuu ku et ota mitään ja väittää et ne on huolissaa... Pitäis keksii joku nopee tapa kuolla. Ehkä otan puolet noista lääkkeistä enkä herää enää huomenna...? paitsi ei ne välttämättä tapa kuitenkaan. Pitää kysyy maanantaina hoitajalta. Eli ehkä nyt kolme päivää kestää vielä elossa. Enkä laita vastaan jos joudun osastolle. Ehkä sielä olis helpompi sittenki olla...
Testing
Meinaan nyt alottaa testauksen että mitä tapahtuu jos syön vaan kerran päivässä vaikka sekin on liikaa mulle. Mutta testaus! Pakko muuten mut syötetään ryhävalaaks. Ja sitä mä en suvaitse! Pitäis liikkuu vaa enemmän mutta en uskalla lähtee ulos kun mua pyörryttää. En haluu pyörtyy ulkoilessa. Onneks sisällä pystyy jumppaa. Oon tehny sellasen suunnitelman että teen vatsalihas jumppaa iltasin 300 toistoo. Ja sit voi nukkua. Toisaalta soi 300 ei riitä mutta mulla on vatsalihakset sen verra huonossa hapessa että en pysty tekee niitä. Mutta en lopeta! Viikko ja sit nostan sen 400 ja sit taas viikko kunnes oon päässy 1000. Ja en syö enää kun kerran päivässä. Lounaan tai päivällisen. Pakko syödä jompikumpi vaikka mua vahitaan että syön molemmat, mutta nyt riitti mä haluun eroon tästä sinivalaan kehosta! Tahdoin laihtua ni sit kaikki vois olla onnellisia mun puoleta eikä niitten tarvis häpeillä aina kun ne liikkuu mun seurassa. Mua on alkanu pyörryttää. Ruoka ei auta tai ainakaan se pieni määr...
Kommentit