Yksinäinen Keiju

Mä haluun vaan laihtua. Vaikka kaikki sanoo et oon laiha mut omasta mielestäni mä näytän joltain ryhävalaalta kun katon itteeni peilistä. Enkä voi tarkistaa enää vaa'alla kun mun vaaka vietiin pois sen jälkeen kun olin alkanu kiukutteleen että paina liikaa. Mun mies vaan sano et nyt riitti ja nappas mun vaa'an ja totes etten saa sitä enää koskaan takas. Toivottavasti se ei heittäny sitä kuitenkaan roskiin vaan se on vaan jossain oottamassa mua. Huoh huomenna on viimenen lomapäivä ja sit on taas paluu työsalille. En yhtään haluis sitä sen takia kun mua vahditaan siellä haukkana että varmasti syön. Mä en haluu syödä haluun vaan laihtua. Mä oon niin uskomattoman lihava että huh.

Tänään tein elämäni ensimmäisen kerran nettishoppailun eli ostin netin kautta kaupasta vaatteita ja nyt pelkään sitä et näyttääkö ne hyviltä vai onko ne ihan karmeen näköset. Toivottavasti ne toimittaa ne vaatteet nopeesti et pääsen joko haukkumaan tai kehumaan itteeni ostoksista. Mä kyllä luulen että pääsen hihkumaan ilosta kun ne nyt joku päivä tulee. En tykänny yhtään ostaa netistä kun on outoo ettei niihin saanu koskee vielä vaan joku muu pakkaa ne ja varmaan pitää mua idioottina ostajana kun oon ostanu ihan kauheita vaatteita. Ja jee mä oon tänään syöny vähemmän kun mitä esim. eilen söin. Mä teen viel jonkun lihaskuntosarjan ennenkun meen nukkumaan että voin kuluttaa pois ne kalorit mitä sain kun söin.

Mä en koskaan halua lapsia. Tai kyl mä joskus nuoempana toivoin et saisinpa lapsen mut ei enää.. Ei ainakaan nyt. Koska vähän mä olisin kateellinen sille lapselle kun sille riittää vaan maito eikä sen tarvi syödä muuta. Ja muutenkin se olis niin laiha kun mä en ite laihdu millään. Joten tällä hetkellä se on ehdoton ei lapselle.. ehkä mun mieli muuttuu kun paranen mutta siihen menee vielä aikaa.

Tänää alko uus karkkilakko. Katotaan miten kauan pystyn pitään kiinni siitä. Siitä tulee hankalaa kun mun mies on koko ajan tunkemassa mulle suklaata.. Mut tällä kertaa mä oon vahva. Pidän kiinni karkkilakosta enkä sorru miehen yrityksiin syöttää mulle suklaata. Outoo et nyt haluan pitää karkkilakkoja vaikka en oo koskaan aikasemminkaan pitäny. Pienenä vinguin äidiltä koko ajan karkkipussia. Ja nykyään vaan nappaan kaupasta pari pientä suklaalevyä mut nyt se on loppu. Ainakin loppukuuks.  Ja kaikki ketkä yrittää tunkee mun suuhun suklaata on vaan kateellisia koska ne ei ite pysty oleen erossa herkuista. Mutta mä oon vahva ja pystyn siihen. Mulle ollaan vaan kateellisia. 

Mä oon hullu. Mä menin syömään vaikkei kukaan ees ollu vahtimassa. Kauhee kun mä teen koko ajan tollasia pahoja mokia enkä tunnu oppivan koskaan että tollaset mokat vaan lihottaa mua. Miten mä saatoin mennä syömään? Mä oon ihan hullu. Mut nyt mä tiiän ainakin miks vaan lihon. Miksei kukaan auta mua? Miksei kukaan oo sanomassa mulle et oon hullu ja tyhmä jos syön ruokaa?

Menetin mun vaa'an. Mulle vaan sanottiin etten saa enää punnita itteeni ja sit se vietiin pois enkä tiiä mihin se laitettiin.. Miten mä nyt pärjään? Mä oon niin vaa'an orja et oon nyt ilman sitä täysin hukassa ja pulassa. Kävin eilen ravitsemusterapeutilla ja se määräs mut syömään aamupalaa.. En kyllä meinaa koska en oo 10 vuoteen syöny mitään aamusin. Ja aamupala lihottaa liikaa.. Mä en haluis syödä yhtään mitään päivässä mut mun on vaan pakko. Mua vahditaan enkä mä vieläkään tiedä että miks. Miks on niin tärkeetä että mä syön? Mä en haluu syödä mä haluun vaan laihtua.

Mikä mua vaivaa? Rakastan puhua siitä mitä syön ja miten vähän ja onhan sekin ihan kiva kun joku yrittää korjaa mun syömistottumuksia mut mä vaan lupaan hymyillen vakuuttavasti et mä muutan ruokatottumuksiani vaikka en oikeesti oo ees muuttamassa niitä. Tiiän et syön epäterveellisesti mut hei? Ketä se oikeesti haittaa? Kun eiks se vaan oo hyvä et syön ees jotain? Tietty voisin vähän muuttaa mun syömistapoja ja keskittyy vaan pelkän salaatin syömiseen..  Ja siis vitsi kun mä oon niin lihava.. Oon lihonu varmaan 100 kiloo ja multa vietiin vaaka etten pääse enää kiukutteleen siitä et paljon mä painan enkä oo vissiin enää koskaan saamassa sitä vaakaa takasin. Se on niin epäreilua. Mitä mä nyt teen? Mistä mä löydän uuden keinon mittaa kuinka paljon painan? 

Siis luoja kun mä oon lihava. Miksei kukaan anna mun lopettaa syömistä? Miks kaikki vahtii että varmasti syön? Mä en pääse koskaan enää laihtuun yhtä laihaks kun mitä mä olin parivuotta sitten kun olin sairaalassa. Tää on syrjintää ja rankkaa sellasta. Mä vaan haluisin elää niinkun haluun mut mulla ei oo enää lupaa siihen. Typerä maailma.